keskiviikko 30. toukokuuta 2007
Arboretum | Arboretum
Puut on kauniit ja kelit
vaikka vettä tippuu
sormen päistä.
Vuosi vuodelta
lähdereissu liki suurpujottelua
kuusen ja koivun kanssa.
Tappaminen yhtä itsestäänselvää litinää
kuin veden tulo
ja menot.
Mikä minua pidättelee
tässä arboretumissa laskettelemassa,
miksi en jo vedä vesurilla
kaulaa pitkin
kainaloa myöten
juuresta poikki.
(Arboreta: "Arboretum", s. 38)
tiistai 29. toukokuuta 2007
Haapa | Populus tremula
Kuin leka tuuli
tai kirves kuusten
heiluriovesta.
Ne pitää tahallaan saranat
pihkassa, sulkia selällään,
minä en nöyrry
heidän hikensä vikinään.
Viileästi nostan ääntäni
hetkessä ravistan pihkat ja saivaret
muitten puitten, urosten
ja hortensioitten niskaan.
Tätä liikettä he kuulevat,
ikuisesti samanlainen
sama havinan väri.
Samanlaiset kulkevat nopeasti
tervehtivät harvasti
kuin harvesteri.
Ikuisesti kulkevat samanlaiset.
(Arboreta: "Populus", s. 39. Kuva: Juha Vartiainen: Puun kuva, Multikustannus 2006)
maanantai 28. toukokuuta 2007
Pika-arboreta | Wal-Mart Spruce
Sammon rungosta, pyhästä pylväästä
meillä elävä muisto
joulukuusi, tapettu puu.
Että kun puu on kaadettu on se helppo
koristella taivaan enkeleillä
ja Paratiisin puun hedelmillä.
Kun puu on ristiinsä naulattu
tontut tanssivat neulaset matolle
ja katso karahka ongelmajäte,
ruosteisen Betlehemin tähden kannot
pöntöllä ringissä kuin opetuslapset.
(Arboreta: "Pika-arboreta", s. 40)
sunnuntai 27. toukokuuta 2007
Kirjailijan kirkko | End of a library
Kun Männistön koulu lopetettiin, arvattiin, että seuraavaksi lähtee kirjasto. Kun kirjasto nyt lopetaan, mitä lähtee seuraavaksi.
Ilmeisesti männistöläinen on oppinut kävelemään, koska Männistö-Linnanpellon seudulla on autoja yhtä vähän (tai paljon) kuin keskustassa. Kuitenkin yhtenä perusteluna kirjaston lopettamiselle pidetään sitä, että säilytettävät kirjastot sijaitsevat ”lähiöissä, joissa autottomia asukkaita asuu eniten”.
Jatkoa varten kulttuurilautakunta esittää kahta mallia. Molemmissa varma häviäjä on Männistö. Esityksen perustelut vain näyttävät ontuvan samalla tavalla kuin ”autottomien asukkaiden” kohdalla.
Männistö kuuluu Neulamäen ja Puijonlaakson kanssa ”monipuolisiin lähipalvelukeskuksiin”, joissa elää 4 500 – 6 500 asukasta. Vuoteen 2015 mennessä ennustetaan, että Männistössä asuu 90 ihmistä vähemmän kuin nyt. Kun Neulamäessä (-550) ja Puijonlaaksossa (-275) väki vähenee enemmän, tämäkään ei käy perusteluksi.
Lisäksi Männistön reviriillä asuu heti pääkirjaston jälkeen toiseksi eniten kävijöitä, joista 0 – 15 -vuotiaita on kolmanneksi eniten. Jos nyt luen tilastoja oikein, niin ainoastaan yli 65-vuotiaita tulee asumaan Männistössä enemmän, vaan sen takiahan huonojalkaisemmat tarvitsevat palvelut lähelle kotia.
Viimeinen perustelu lakkauttamiselle on tilan puute. Kun kirjastossa tarvitaan 100 neliötä 1 000 asukasta kohden, Männistössä pitäisi olla noin 500 neliötä. Nyt niitä on 194.
Ahdasta on, mutta kirjaston seinän takana seisoo tyhjänä kokonainen kivikoulu, jolle kukaan ei ole keksinyt muuta käyttöä kuin lakkauttaminen. Homeettomiin tiloihin sopisi myös Männistöstä puuttuva asukastupa, jonka jatkossa pitäisi kytkeä tietokoneettomia nettiin. Samasta syystä eteläinen Kuopio tarvitsee oman aluekirjastonsa.
On totta, että meidän kirjasto tuottaa lähes Suomen tehokkaimmin. Maakuntakirjastojen vertailussa Kuopion yhden kirjalainan hinta on toiseksi pienin eli 2,07 euroa. Kun menot lainaa kohden ovat pienet, tämä kertoo myös aineistorahojen niukkuudesta, mikä on perimmäinen syy ongelmiin.
Sitoutumalla marraskuun loppuun mennessä kotimaisten kirjojen lisäämiseen myös Kuopiolla on mahdollista saada osuutensa Suomen Kulttuurirahaston lahjoittamasta 3,5 miljoonan euron potista.
Kalevalan päivänä Finlandia-talossa kuuntelin tippa linssissä, kun Kulttuurirahasto julkisti hankkeensa. Nyt ilonkyyneleet on pyyhittävä. Kirjasto on kirjoja kirjoittavalle kirjailijalle kirkko, ja kun rukoushuonetta ollaan häpäisemässä, kuka katsoo sivusta.
Koska Männistön kohdalla on totta, että ”pienten lähikirjastojen toimintavarmuus on huono: sijaisuudet, työturvallisuus, aineiston riittävyys, henkilöstön rekrytointi vaikea”, niin tarjoudun töihin. Voin lukea tekstejäni, pitää satutunteja, järjestää poetry slam -runokisoja, vetää kirjoittamis- tai lukukupiiriä ja avustaa muissa kirjaston töissä.
Jatkuvasti laajenevassa maailmankaikkeudessa, kirjasto jos mikä rakentaa juuria asvalttiin.
keskiviikko 23. toukokuuta 2007
Joulukuusi | Christmas tree
maanantai 21. toukokuuta 2007
Syvä Hiljainen | Mr. Dolittle
Illalla istumme Mainen metsien äärellä,
kysyn valkokuusen nimeä latinaksi.
En ole mies, joka istutti puut
olen mies, joka kävelee puiden ohi
hyväilee silmillä, joskus käsillä.
Syvä
hiljainen se joka synnyttää.
Liikuttelen jalkoja, sormia sivun verran.
Loppujen lopuksi, valo
valkea sokea piste.
Navetta luhistuu, vaahtera, haapa
ehkä joku muu istutettava pitempänä,
siirrettävä pimeässä
jatkuvasti laajenevat rihmastot
valkeaksi muuratun kivijalaksi.
(Arboreta: "Syvä hiljainen sydämen ääni", s. 53)
torstai 17. toukokuuta 2007
Thoreaun lähde | Katahdin Tableland
Puinen risti, Thoreaun lähde
vuoden 1846 muistoksi katettu valkealla
vahalla tai huovalla.
Maistan hileistä kuorta,
vaikka alakerran Power Rangerilla keittäisi,
jos ostaisin hänelle polttopuut.
Merkin juureen upotan patterin joka kestää
pitempään. Vuoret sortuvat
miehen työt on pian tehty
mutta Duracell kertoo valtion miehille
ja naisille minne ääni menee...
Baxterin piikkiin lyhyt askel
jätän sen karhun kaatajille.
Ne repivät kauemmin.
Mountain greatest mountain
niin monesti astuttu, näillä jaloilla
näillä silmillä, näillä keinoin
ihminen kutsuu Jumalaa: Tule takaisin,
minä merkki päällä kerään juttujasi
valmiissa hiljaisuudessa.
(Arboreta: "Katahdin" (3), s. 62-63)
keskiviikko 16. toukokuuta 2007
Katahdin | Mountain Greatest Mountain
Vilkutan Appalachien tieltä
Kivisten ja Sorasten porraskuiluun.
Thoreaun reitin arpi valuu,
meno näyttää käsittämättömältä,
jyrkältä,
tuntuu helpottavalta
jalat on pitemmät ja kämmenen pohjat
ohuemmat. Kerroksittain
half on foot, half on flying
puut tulevat takaisin
kuolleet lehdet
suhinaa reisien tärinä
heinän tuoksu - saippua
kertoo ihmisten tulot.
Haavan lehdet säikähtivät
pysähdyin, oravan poika
lehtien alla, kamera vesaikon takana.
(Arboreta: "Katahdin" (4), s.64)
maanantai 14. toukokuuta 2007
Puu ja kivi | Longing
perjantai 11. toukokuuta 2007
Yksinkertainen tähtikartta | Fountain of the Sky
Yhtä hiljaista lämmin yö.
Kun linnut lopettavat laulunsa,
puut lopettavat kasvun.
Tähdet kuin lentokoneita
vilkuttavat vasemmalta oikealle
isän istuttamien latvojen taakse.
Velipojan rakentamalla pihapöydällä
koppakuoriainen selällään,
mutta taivas humisee tukevasti.
Ison Hevosenkengän valot mahtuu
yhteen käteen,
viiden oksan kuppiin.
(Laani: "Yksinkertainen tähtikartta", s. 139)
torstai 10. toukokuuta 2007
Allakantekijä | For Artemis
Varjon neitsytär
keskipäivän hetki Artemis
Jos nyt näen sinut alasti
lyön itseni läpi
Heitit vettä silmille
aurinko pyörähti iltavuoroon
Pian omat koirat repivät
lauseen kappaleiksi and
letters are letters
Kuka tulisi puuksi
kenen varjossa horsman varjot
leijailevat
leopardin, leijona ja suden suuhun
niin että pääsen Oinosenmäelle
ymmärrän jälleen mutkittelevan metsän
koko matkan
(Laani: "Allakantekijä" (3), s. 142. Kts. myös Kylmä maraton: "Agia Marina" ja "Plaka", s. 89-102.)
sunnuntai 6. toukokuuta 2007
Afea | Diktynna of Égina
Matkalla temppeliisi karjankellot
vetävät sivuun rinnasta.
Lampaita, vuohia ovat.
Näkymätön paimen viheltää
kivittää ja hojo, hojo
heikki turustelee.
Muserran minttua ja rosmariinia,
yhtä julmasti retsina valui pinjoista.
Näin me kynnämme
sulotarten kauasheittävää maata
ja merta.
Ensin temppelisi söi pinjaa.
Nyt puita ei saa kaataa
Sinun juttujesi takia.
Neulasten sade jalan alla
pehmeä kuin mielikuvitus.
(Laani: "Afea", s. 144. Kts. myös Kylmä maraton: "Aigina", s. 85-88.)
torstai 3. toukokuuta 2007
Ei metsä kuole | Kitty Todd Arboretum
Ei metsä kuole,
metsä ei kuole, metsä
kyllä vaeltaa, ihminen
ja puu kuolee. Metsä
on peili, peilistä näen
missä ihminen vaeltaa.
Kreikassa kiertelin piikkipensaikot,
Siperian kielikorvasta kuulin:
siemenet purjehtivat länteen
tuhansia vuosia kuusia itää
kohti auringonlaskun maata.
Horistontin itärannikolla vastassa Maine,
ostjakkien vainajilleen savustamat pihdat
Kanadan palsamia Kitty Todd Arboretumissa.
(Laani: "Ei metsä kuole", s. 145-146)