tiistai 27. huhtikuuta 2021

Hylättyjä esineitä 21 | Flaskpost

Maljalampi Kuopio 2021.
Taivas


mikä järven päällä

saa unohtamaan syvän

veden kylmyyden.


Ja valo kävelee

vetten päällä 

kuin tunteet pinnassa;

kasvoillasi

maisema herää.


Selkä kääntyy

tuulen alla, pilvet

ahmivat pimeyttä

kunnes sade pelastaa

kutsumattomalta vieraalta,

tutulta tuoksulta

himojen riivaajalta.


Kirjoittaja saarellaan

sanat kuumina kylmästi

hylättyjä. Pullopostia sille

”josta liikkuu aurinko


ja tähdet”.


Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/

keskiviikko 21. huhtikuuta 2021

Päivän runo | April Is a Dog’s Dream


H
uhtikuu on koirista paras

pehmeä ruoho kasvaa

lempeä tuuli puhkuu

laulut ilmassa just oikein

joten ei tekosyitä nyt

vaan puistoon 

jahtiin ja vahtiin ja puremaan

minä näytän kyllä

mistä kevät kusee


April Is a Dog’s Dream

by Marilyn Singe

 

april is a dog's dream

the soft grass is growing

the sweet breeze is blowing

the air all full of singing feels just right

so no excuses now

we're going to the park

to chase and charge and chew

and I will make you see

what spring is all about

 (Poetry Foundation ”Poem of the Day” 22.4.2021)

tiistai 20. huhtikuuta 2021

Hylättyjä esineitä 20 | A Field Guide to Getting Lost

Hylätty on meidän

vain menetettynä, toista taas

ei kadota millään kun pitää

etäisyyttä hyvänä.

 

Eksynyt on yhtä yksin

yhdessä, lähellä ja kaukana

hän lähtee käsistä.

Etiäinen meidän välissä

pitkä tilanne, taivaan

 

tyhjyyttä täytän kaipuun

kaivauksilla omistaakseni jälleen

sen, sinet ja kaiken Kleinen

ultramariinin ikävän.


Näköala Haminavuorelle Kuopio 2021

Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/

tiistai 13. huhtikuuta 2021

Hylättyjä esineitä 19 | Erato

Lönnrotinkatu Kuopio 2012.

Kaikkea se muusa teettää

viettelee ja vedättää

vie älyttömästi tilaa

ja vielä enemmän muistia,

vetää pian hiljaiseksi

kokonaisen tietokoneen

 

hylätyn esineen

jonka jokainen patinainen kumahdus

kertookin sen, ja kokonaisen sarjan

maailman menoja –

 

sekä kevään tuloja: nuoren runoilijan

jolle Rilke lahjoitti viettelevän

opetuksen koko kesäksi: 

 

”Rakkausrunonoja älkää

kirjoittako… Pelastautukaa sen sijaan

niiden yleisten aihelmien pariin,

joita arkipäivä Teille tarjoaa.”


Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/

sunnuntai 11. huhtikuuta 2021

Kansan Kanttila | Taiteen ja yleisön kohtauspaikka

Kauppakeskus Minnassa avautui torstaina Kanttilan pop up -suunnittelustudio, johon kuka tahansa voi jättää ideoita ja toiveita vaikkapa siitä, millaisille tarpeille Minna Cant suuntaisi verorahoja.


Kuopion kaupunginjohtaja Jarmo Pirhonen kysyi Savon Sanomissa (11.2.2021) "Millaisille tarpeille Minna Canth suuntaisi verorahoja, nuorille ja vanhuksille vai rakennukselle?" 

Minna Canthin talo ry:n toiminnanjohtaja Anja Lappi vastasi jo blogissaan 19.3.2021, ja tänään kulttuuritoimittaja Iikka Taavitsaisen jutussa neljä kuopiolaista taiteen tekijää kommentoi Kanttilan suunnitelmia ja esittää toiveita tulevasta. 

Savon Sanomat
11.4.2021, B14.
Ajankohtaisesksi ”Minnan tarpeiden” esittelyn tekee myös se, että torstaina Kauppakeskus Minnassa avautui Kanttilan pop up -suunnittelustudio, johon kuka tahansa voi jättää ideoita, toiveita ja kommentteja. Lisäksi SS:n vaalikoneen ainoa kulttuuriin ja taiteeseen viittaava kysymys liittyy Kanttilaan: 

”4. Kuopion kaupungin pitää tukea rahallisesti Minna Canthin kotitalon Kanttilan kuntoon saamista.” 

Neljän taiteilijan tarpeet 


Freelancer-näyttelijä Mika Juusela ottaa esimerkiksi Savonlinnassa (vuonna 2018) avatun Kulttuurikellarin, joka on useamman savonlinnalaisen yhdistyksen projekti. ”Syntyi paikka, kokoava voima, johon pääsi matalalla kynnyksellä esiintymään ja joka ei ollut vain yhden taidepiirin hallussa. Kulttuurikellarista muodostui kulttuuriväen olohuone. Samanlainen voisi syntyä Kuopioon." 

SS 11.4.2021, B15.
Anti-festivaalin taiteellinen johtaja Johanna Tuukkanen miettii Kanttilan kulttuurikeskusta lähinnä Anti-festivaalin näkökulmasta. Kaupunkikulttuurin toimijalle residenssiasunnot ovat tervetulleita, sillä Kuopiosta puuttuvat käytännössä kokonaan taiteilijoiden pidempiaikaiset ja kohtuuhintaiset tilat, joihin voisi majoittaa jopa ryhmiä. 

Kanttilaan tiloihin Tuukkanen kaipaisi yhtä isompaa näyttelytilaa ja ullakon teatteritilaan pitäisi saada oma sisäänkäynti. Alakertaan alkuperäiselle Minnan salongin paikalle suunniteltua salonkia hän pitää lavastettuna epookkimuseona, joka ei vastaa tulevaisuuden tarpeita:

”Kanttila perustuu historiaan, mutta se voisi olla mukana tarinana, ei tungettuna jokaiseen nurkkaan.” 

Residenssitoimintaa erityisen tärkeänä pitää myös Kuopion kuvataiteilijat ry Ars Liberan toiminnanjohtaja Toni Ledentsa: ”Ars Liberalla on pitkään ollut toiveena tällainen toiminta, mutta se ei ole toteutunut. Residenssiohjelma toisi kaupunkiin kiinnostavia tekijöitä, uutta energiaa ja uusia ajatuksia. Se tarjoaisi paikallisille tekijöille myös hyviä verkostoitumismahdollisuuksia." 

Residenssin lisäksi Ledentsa kaipaa kaupunkiin lisää työtiloja ja ”näyttelytiloja on kaupungissa sen kokoon nähden vähän”. 

Myös Itä-Suomen tanssin aluekeskuksen toiminnanjohtajan Antti Lähdesmäen tarpeisiin sopisi residenssi ja notkea, nopeasti reagoiva ja muuntuva tila, joka näyttäytyisi yleisöllekin mielenkiintoisena paikkana. 

"Olen paluumuuttaja Kuopioon, toimin pitkään Jyväskylässä. Siellä on puhuttu ja puuhattu paljon vapaan kentän ja muiden verkostojen puolesta. Kanttila voisi monipuolisine taidesisältöineen täydentää Kuopion taiderihmastoa, joka tuottaa dynaamisesti taidetta eri puolilla kaupunkia. Myös keskustelukulttuuri istuisi hyvin Minna Canthin yhteyteen. Parhaimmillaan Kanttila olisi olohuonetyyppinen tila, ajatustenvaihdon foorumi, jossa voitaisiin puhua esimerkiksi taiteen tilasta ja tulevaisuudesta ja sanoittaa yhteiskunnallisia teemoja. Se olisi kaikille avoin tila, ei pienen piirin kerho.”



lauantai 10. huhtikuuta 2021

Hylättyjä esineitä 18 | 艾未未的泥土重量

 Siinä missä kirjoitustaito muutti ihmiskunnan historian paperin käyttö ja kirjapainotaito mullistivat tiedonvälityksen. Kirjapainotaito mahdollisti sekä tiedon että aatteiden leviämisen ennennäkemättömällä nopeudella.”

Ylen Areenassa on katsottavissa mainio kaksiosainen sarja "Kirjoitustaidon synty", johon liittyy kokoelmassa Se mikä sanomatta (2016) julkaistu runo:

AI WEIWEI VININ SAVIPAINO

Samanaikaisen kiinalaisen kirjailijan Guan Moyen mukaan Ai Weiwei Vin, puuvillakangaspukuinen mies (s.o. tavallinen kansanmies) teki irtonaisia kuvioita jo Ch'ing-lin aikana (1041‒1049). Painaja Vin otti pehmittääkseen savea ja leikkasi siihen merkit niin ohuesti kuin rahan reuna. Jokainen merkki  kuin yksittäinen leimasin, jonka hän paahtoi  kovaksi. Leipoessaan männyn pihkasta, vahasta ja paperintuhkasta sekoitettua taikinaa rautalevylle, johon sanamerkit istutettiin toinen toisensa viereen, hän tahtoi painaa. Kirjasinlaatan hän asetti tulen lämmitettäväksi niin että juuri suli saven ja raudan välissä ja täysin sileällä laudalla hankaamisen jälkeen siitä syntyi tyyppilaatta. Vinin savileipomon kerrottiin olleen jumalallisen nopea satojen jopa tuhansien kappaleiden painamiseen. Näin lähelle Gutenbergin keksintöä kiinalainen pääsi tuhat vuotta sitten. Tosin Vinin irtonaisilla tyypeillä ahkeroimista hidasti kirjakkeiden hauraus ja saven liukenemisen takia hän ei voinut käyttää vesipitoisia värejä. Nuoremmat painajat leikkasivatkin sanamerkit yksitellen puusta, ja lopulta Koreassa keksittiin merkkien valaminen hiekkamuotin kanssa kupariin. Mutta vielä viimeisten sotien aikaan vanha puulaatoilla painaminen oli laajalta käytössä kaukaisessa idässä.

 PS

Kirjailija Antti Nylénin Kirjahko-manifesti jatkaa siitä, mihin Ai Weiwei Vin lopetti.


keskiviikko 7. huhtikuuta 2021

Hylättyjä esineitä 17 | A poem

Itkonniemi Kuopio 2021.
 

“A poem is never finished, only abandoned.”
Paul Valery

Kaikki näkyvä

on kuori ja vuori

näkymättömän

valtakuntaan.

 

Kun hengität sisään

saat valmista ilmaa.

Kun hengität ulos

valmistat aina keskeneräistä, annat

runon, joka ei valmistu

koskaan; kärsivällisyys

loppuu ensin, ja ne

jotka todella on hylätty

eivät saavu koskaan.

 

Kaikki viittaa siihen

että kuvittelen:

Kaikki on jo tapahtunut

mitä kuvittelin.

 

Valokuvaruno, photo poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/

 

Runokävely

 

Puhumalla runoilija painautuu yleisöään vasten runokävelyllä. Aloitin runokävelyn harjoitukset kuopiolaisen Itkonniemen hiljaisimmalta rantapenkiltä tuiskuisena tiistaina 6. huhtikuuta 2021.

Vuoden 2016 Pushkinin synttäreiden
runokävelijät Valkeisenlammen 
toisella rastilla.
Matkan jatkuessa kenen tahansa mukaan ehtineen runo olisi voinut pysäyttää kävelijät kuulolle. Mutta ensimmäinen treeni kävelikin posthumanismin ja käsitetaiteellisen teoksen suuntaan, kun yleisönä istui ja viesteijään merkkasi vain Onni-koira.

Kävelyrunouden Suomen ensi-ilta koettiin viisi vuotta sitten Valkeisenlammen rannoilla Kuopiossa  Aleksandr Pushkinin synttäreillä. Muistutus siitä, että seuraaviin Pusselin synttäreihin on aikaa tasan kaksi kuukautta, määräsi myös runoharjoitukseni päivämäärän.

Jos Pusselia juhlitaan runokävelyllä sunnuntaina 6. kesäkuuta 2021 kello 12.00, Valkeisenlammen kiertäjien askelmerkeiksi saattaisivat sopia nämä:

Motto

Kävelyrunous on ennen muuta ekologista runoutta, hiljaista juurtumista ja yhteisöllistä taidetta, joka uusiutuu suusanallisesti.

Kävelyrunouden lähtöviiva löytyy Joseph Beuysin sloganista: "Jokainen ihminen on taiteilija." Kävelyrunouden maalissa odottaa maailman muuttaminen samalla tavalla kuin Beysin sosiaalisessa kuvanveistossa, jossa taiteen keinoilla pyritään yhteiseen hyvään. Näin myös runous voi olla osaltaan ratkaisu maailman yhteiskunnallisiin ja ekologisiin ongelmiin. Jos runoilen sinulle kävellessäni, tai kuorin perunan, ja teen sen mahdollisimman huolellisesti, että saisit mahdollisimman hyvän runoperunan, se on laajennetun taidekäsityksen mukaan taidetta.

Toteutus 

Käytännössä kierretään Valkeisenlampi ja polun varrelta löytyy runouteen liittyviä rasteja, jotka imponovoivat ihmistä tärkeimpään: keskustelemaan toisen kanssa runouden kautta. Reitti jatkuu Bierstuben kautta Sampoon, jossa jaetaan kaikki rastit kiertäneelle palkinto. Mutta mikä, annapa ajatuksen virrata kävellessä.

Dogma 

Mikrofonin käyttökielto. Jos tavallinen puhe ei kuulu, voi kävellä lähemmäs.

Uusiutumattoman paperin käyttökielto muutoin kuin valmiiksi tuhlattuina paperituotteina, kuten runokirja taikka wc-paperi.

Arvostelukielto. Kävelyrunoutta ei voi arvostella eikä saa arvostella, ainoastaan dokumentoida.

Moottorikielto. Autolla taikka muulla öljyvehkeellä ei saa tulla paikalle eikä polulle, mutta jalkojen jatkeena pyörätuoli sallittu.

Lähestymiskielto riippuu koronarajoituksista.

Rasteista

Ensimmäinen runo, Pushkinin patsas

Toinen runoilija, Naispatsas lammen kaupungin päässä.

Kolmas taiteilija, Piruntappo-bunkkeri eli Alavan kirkko.

Neljäs kävelijä, Ukkokoti

Viides ihminen, Ruusupuutarha.

Kuudes aikuinen, Leikkikipuisto.

Seitsemäs veljes, Bierstube ja Sammon kysymys: Mikä on kävelyrunoilijan kehnoin/paras palautusjuoma?



maanantai 5. huhtikuuta 2021

Kuopion taidemuseo | Ferdinand von Wright


"Ferdinand von Wrightin elämään perehtynyt, Taistelevat metsot -romaanin kirjoittanut kuopiolaiskirjailija Jouni Tossavainen kertoo Ferdinand von Wrightin Haminalahdesta -maalauksen avulla Ferdinandin elämästä ja taiteellisesta työskentelystä Haminalahden kartanossa. Wrightin veljesten synnyinkartanoon sijoittuvassa yhdenpäivänromaanissa Taistelevat metsot, Ferdinand von Wright valmistautuu renkinsä kanssa maalaamaan Suomen tunnetuinta lintutaulua "Taistelevia metsoja". Samaan aikaan samalla seudulla vaikuttavat kirjailija Minna Canth ja Järnefeltien kulttuuriperhe, jotka tuovat taiteilijan ja hänen renkinsä päivään oman kipakan mausteensa."

PS


Kaikki Taistelevien metsojen arvostelut löytyvät nyt täältä.