”Taidemuseo Ateneumissa 1800-luvun maisemamaalaukseen johdattavaksi teokseksi on ripustettu Näköala Haminalahdelta (1853) eikä esimerkiksi Werner Holmbergin Maisemaa Pielisjärveltä, joka valmistui kaksi vuotta ennen Ferdin taulua. Ensimmäinen ylhäältä kuvattu näköismaisema Suomesta oli julkaistu jo vuonna 1799 ruotsalaisen Carl Peter Hällströmin 300 301 piirroksena, ja sisämaan maisemakuvaukseen Ferdiä johdatti ainakin Zachris Topeliuksen teos Finland framställdt i teckningar (1845−1852), jossa oli mukana velipoika Magnuksen kivipiirroksia. Ateneumin Näköalan esittelytekstin mukaan:
Teos esittää panoraamanäkymän Magnus, Wilhelm ja Ferdinand von Wrightin taiteilijaveljesten
kotiseudulta Savon Haminalahdelta. Korkealta mäeltä avautuu idyllinen näköala saarien ja lahdekkeiden kuvioimalle järvelle. Näköala Haminalahdelta kuuluu Suomen maisemamaalaustaiteen merkittävimpiin teoksiin sikäli, että se oli ensimmäisiä ylhäältä kuvattuja sisäsuomalaisia järvimaisemia. Näin kuvatusta näkymästä tuli 1800-luvun kuluessa keskeinen osa suomalaista luonto- ja maisemakäsitystä; kansallista identiteettiä. Kirjailija Zachris Topelius haltioitui nähdessään teoksen Suomen Taideyhdistyksen näyttelyssä 1854. Hänen mukaansa se oli yhtä kuin Suomi, ja uusi säkeistö Maamme-lauluun.
kotiseudulta Savon Haminalahdelta. Korkealta mäeltä avautuu idyllinen näköala saarien ja lahdekkeiden kuvioimalle järvelle. Näköala Haminalahdelta kuuluu Suomen maisemamaalaustaiteen merkittävimpiin teoksiin sikäli, että se oli ensimmäisiä ylhäältä kuvattuja sisäsuomalaisia järvimaisemia. Näin kuvatusta näkymästä tuli 1800-luvun kuluessa keskeinen osa suomalaista luonto- ja maisemakäsitystä; kansallista identiteettiä. Kirjailija Zachris Topelius haltioitui nähdessään teoksen Suomen Taideyhdistyksen näyttelyssä 1854. Hänen mukaansa se oli yhtä kuin Suomi, ja uusi säkeistö Maamme-lauluun.
Suomessa asuneista veljeksistä Ferdin ja Magnus von Wrightin (1805−1868) päiväkirjamerkinnät puuttuvat syksyltä 1853, joten suurissa kaupunkikuvissa käytetyn viiston lintuperspektiivin sommittelu sisämaan järvimaisemaan on kuviteltava saman tyyppiseksi kuin Magnuksen seuraavana kesänä Haminalahdessa aloittama Näköala Suopeltovuorelta (1854/55). Öljyvärityön luonnostelusta mäellä, etualan henkilöiden lisäämisestä ja puiden siirtelystä löytyy päivityksiä kuten 8. helmikuuta 1855: ”… bortskrabade jag tallen på mitt Suopeltolandskap.”
Ferdiltäkin on tallessa pieni, öljyllä pahville maalattu luonnos Näköalasta Haminalahdelle (13,5 x 21,5), jota Wrightejä ensimmäisenä tutkinut Aune Lindström kuvailee väitöskirjassaan Taitelijaveljekset von Wright (1932) ”varsin summittaisin, tuorein vedoin” tehdyksi. Ateneumin Wright-kevään 1982 näyttelyluettelossa julkaistusta luonnoskuvasta en erota lopullisen maalauksen etualan lampaita suurennuslasillakaan, joten katras ja muu detaljirikkaus ovat ilmeisesti niitä lisäyksiä, jotka realismin sijasta vetivät teosta romantiikan suuntaan.
Vielä vähemmän on tietoa Ferdin tunnetuimman taulun Taistelevien metsojen (1886) syntyhistoriasta, joka sijoittuu tähän samaan Haminalahden maisemaan, ja teos odottaa katsojaansa Ateneumin ylimmän kerroksen pääsalissa. Ferdin päiväkirjamerkintöjä on tallessa vain viideltä vuodelta, jotka eivät liity ”metsojen” ja Näköalan tarinaan. Tarkimmin Ferdin merkinnät dokumentoivat Mariebergin verstaan (1850/51) vaiheita, jotka eivät juuri näytä poikkeavan Magnuksen työskentelyn vaivoista.
(Ote romaanin Taistelevat metsot Jälkisanoista, Aviador 2020, 299–301)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti