keskiviikko 27. toukokuuta 2020

Järven peili on ovi | Views of Haminavuori



Kevään kiivaus
Työn kiireettömyys
Ihmisen aika

keskiviikko 20. toukokuuta 2020

"Mänty seisoo kuin Intiaani" | Thoreau's Journal in May



Mänty seisoo saaressa
kuin Leijonakuningas:
Tuntematon eläin tunnetussa,
kesytetty fantasia kesän rannalla
myös pakkasilla. Jos kotimainen Leijona
olisi kuvattu hyvin, hän näyttäisi luontonsa;
metsän kansa aaveittensa kanssa
hymyilisi ja varoittaisi kolme kertaa
tulevan tuskista kauneutta unohtamatta.
Thoreaun sanoin männyllä on Intiaania
villimmät piirteet, mutta järvi kuiskii
humisee kuin muistomerkki
Eläintarhan kentän nurkalla:
”Pettumetsä, pöllimetsä
sankarihautoja, sankarihautoja.”

maanantai 11. toukokuuta 2020

Näillä näppäimillä | Ask Cava, Sam



Kas kanna samaa
sanaa;

kakan vakaan saa
kansa.

Kanaa kasa
cavan kaa
kasaa sakan.

tiistai 5. toukokuuta 2020

Tuli & Savun Varjokaanon | Erkki Lappalainen

Erkki Lappalainen synnyinkodissaan Lapppalassa Enossa 19. heinäkuuta 2006.
 
Tässä numerossa alkaa lisäksi uusi palsta nimeltä Varjokaanon. Siinä nostetaan esiin kotimaisen runouden historiasta muodoltaan ja kieleltään omintakeisia teoksia, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet unohduksiin. Ensimmäisessä tekstissä Jouni Tossavainen kirjoittaa Erkki Lappalaisen tuotannosta, ja jatkoa seuraa.” (Juha-Pekka Kilpiö: ”Proosaa ja muita runoja”, Tuli&Savu1/2020, 5)


Michael Brown, Solja Krapu ja Erkki Lappalainen Uumajassa toukokuussa 2002 Ruotsin Runopuulaakin mestaruuskilpailujen aikaan.

Poetry Slam

"Tossavaiselle Erkki kirjoitti omistuskirjoituksen Lapseen ja sotilaaseen Umeåssa toukokuussa 2002: ”Ruotsin Poetry Slam mestaruuskilpailut meneillään, loppukilpailut käsillä! Tänä iltana näet ehken, toivottavasti, hyviä estradirunoilijoita.” Amerikan-kiertueen tuliaisina Lappalainen oli järjestänyt ensimmäisiä slameja Ruotsissa 1992 ja Tossavainen Suomessa 2000. Vuonna 2006 tapasimme kolmesti: Enossa Erkin kotimökillä, Kuopiossa lavarunouden SM-finaalissa ja viimeisen kerran Tukholman marraskuussa."


Erkki Lappalainen ja Pia Kocaharcem paluumatkalla Erkin perustamasta ja juontamasta Ringebyn Runopuulaakista Tukholmassa marraskuussa 2006.

Tukholma

Ruotsissa kuolee nauru.” Tuota Erkki ei sanonut Tossavaiselle mökillä taratellessa. Ehkä sen sitten näki ja koki syksyllä Kafé 44:n kämpässä. Sama se, juttu julkaistiin Parnassossa, ja kesä oli ensimmäisiä, joina elämän ilo ei ehtinyt palautua runoilijan sieluun synnyinseudulla.


Erkki Lappalaisen keikkajuliste Venäjän reissulta Enossa 2006.

Neuvostoliitto

Venäjästä hän kiinnostui, kun morsian lähti tekemään lopputyötään Moskovaan. Sillä reissulla sulhaselle ei järjestynyt töitä Neuvostoliiton kirjailijaliiton talosta. Vaan vuonna 1991, kun runoilija oli jo eronnut valmiista arkkitehdista, Lappalaisen jättikuva koristi minskiläisen teatterin seinää. Sali täyttyi yleisöstä, ja yhden keikan 250 ruplan palkka oli noin 100 ruplaa enemmän kuin muiden työläisten kuukausiansio.”

Kafe 44

Kuvakaappaus Kafé 44:n netistä:
Tukholma kesäkuussa 2018.
"Ntamon TTT:n lisäksi Lappalaisen pääteoksista ei juuri löydy dokumentteja. Ruotsin ja Suomen tv-arkistoista haku tuottaa nollan, yhtä tyhjiä ovat Nocturno.orgin, EPC:n ja Schwobin tiedostot. Sisuradiossa sentään seitsemän minuutin haastattelu, ja ”polku ei nurmetu” runoilijan Tukholman kotiin, kun Söderissä Kafé 44:n porttikäytävään kirjoitettiin vuonna 2018 motto:
Vi måste fortsätta att tro på det omöjliga. Annars finns det ingen anledning att leva.

(Lainaukset runouslehti Tuli & Savun juttusjarjan Varjokaanon aloittavasta tarinasta "Tunematon tekijä", 84-88)