Kuoharit "äänikirja" | Funeral Address for Dad

Kuvassa (55. jakso) lapsenlapset isän ja äidin haudalla Tervossa kesäkuussa 2005.

Kuoharit "äänikirja" | April in Kuopio

Kuvassa (54. jakso) Jaana Partasen ja Heikki Lamusuon suunnitelma äidin ja isän hautakiveen Runopaateen, joka pystytettiin Tervon hautausmaalle.

Kuoharit | Only the Outsider Knows How the Forest Speaks

Kuvassa (53. jakso) Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto: espoolaisen sivullisen yömaja Söderskogin kaurapellon metsäsaarella.

Ei pennin jeniä perinnöksi | The Major Pension Reform

Antti Eskola: Vanhuus, Vastapaino 2016.

Vihreä nuoriso haluaa leikata työeläkkeitä sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden nimissä. Karttuneiden eläkkeiden omaisuudensuojaa olisivat valmiita murtamaan myös ruuusunpunaiset demarinuoret siinä missä patamusta Elinkeinoelämän keskusliitto. (Yle 23.8.2018)

Vanhukset vasemmalta oikealle voivat tuskin muuta kuin vikistä, kun hallitusvaltaa nauttivan vihervasemmiston ja elinkeinoelämän edut marssivat samaan suuntaan. Toisaalta lastemme käsitys oikeudenmukaisuudesta helpottaa eläkeläisen seinien syömistä. Suurin eläkeuudistus on valmis, kun  pennin jeniä ei ole syytä jättää näille tulevaisuuden toivoille.   

Akateemisen sivistyneistön kulttuurissa, jossa esimeriksi professori Antti Eskola (1934−2018) sai elää, säästäväisyys oli ahkeruuden ohella tärkeimpiä arvoja. ”Niinpä kunnon ihmisellä pitää kuollessaankin olla jotain säästössä”, Eskola todisti vielä toiseksi viimeiseksi jääneessä kirjassaan Vanhuus (2016).

Maalaislapsuudesta periytyvien arvojensa mukaisesti Eskola halusi jättää pari asunto-osaketta ja kesämökin perinnöksi lapsilleen. Säästämisen sijasta syömällä seinänsä hän olisi tuntenut itsensä varkaaksi:

”Tuntisin olevani kuin isä, joka yöllä hiipii lastensa huoneeseen ja tyhjentää näiden säästölippaat omiin taskuihinsa.”

Nuorempaa, toisin toimivaa sukupolvea Eskola ei kuitenkaan halunnut paheksua saati tuomita, jos he käyttävät säästönsä ja omaisuutensa viimeistä myöten vain omaksi hyväkseen. Perintöjensä tuhlaamista mukavaan elämään oli neuvonut, ja ilmeisesti yllyttää edelleen yhtä ponnekkaasti, professori Urpo Kangas. Eskola tosin epäilee, että hienoja taulujaan professori tuskin pistää lihoiksi: ”Kyllä ne perinnöksi jollekin jäävät.”

Tuskin tauluakaan on syytä jättää perinnöksi nuorten vihreiden eläkkeitä leikkaavan ehdotuksen jälkeen. Jos lapseni ajattelevat näin, miksi miettisin yhtään nokkaani pitemmälle − saati, että sitoutuisin millään tavalla niihin arvoihin, joiden takia Eskola jätti seinänsä syömättä.

Eskola saattoi vielä syyttää porvarihallitusta, mutta nyt on vallassa se vihervasemmisto, jota vielä kolme vuotta sitten kuviteltiin jonkinlaiseksi kapitalisimin hidasteeksi. Ehkä oli ilo, että tämäkin hänen lopun aikojensa toivo ei ehtinyt sammua professorin oppilaiden hiipiessä makuuhuoneeseen ja varastaessa Tampereen yliopistossa ansaitut eläkerahat.

Juuri nyt eläkeläisten avuttomuuden ja voimattomuuden tunnetta lisää sekin, että vallassa on porvarihallitus, jonka jokainen päätös on tarkoitettu hyödyttämään vain pääomanomistajia. Tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta ei piitata, vaan rikkaille annetaan ja köyhiltä otetaan. Optimismia synnyttänyt sukupolvikokemus ja tämä synkkä historiallinen hetki saavat yhdessä aikaan sen, että vanhuudesta uhkaavat ilo ja toivo kadota. Tähän verrattuna niin isäni kuin isoveljenikin vanhuus osuivat paljon selkeämpiin ja valoisampiin vuosiin. (173)

Puuala pulassa | August in Puumala

”Rapee olo”, sanoo turisti

sieltä missä räyräännytään.

Puuala on toista maata, vettä

jota viljellään jopa Puumalassa

Savon selluseudun valuessa

aina alaspäin Kuopiosta

Saimaan norpan silmille

ja sieraimiin, jotka ”sillä lailla levällään”

säikyttivät kalastajan  

noustessaan veneen viereen.

Loppunousua ei tule,

vaikka otan Nummiset, tuopin

ja kahvin kaverina sätkää

sytyttelevä kalastaja murhettuu:

Puulassa vesi on alhaalla,

silti salmeen ajetaan kiireellä.

Sillan juuressa yhdeksän metrin

monttu ja arkussa

kymmeniä uistimia.

Kuoharit "äänikirja" | May in Helsinki and Esbo

Kuvassa (52. jakso) rasti Espoon Keskuspuistossa.

Livenä laivalla | Lake Saimaa Poetrest Finland

Itäsuomalaisen Puumalan kunnan kirjallisuustapahtumassa Kirjakemmakoissa (15.-18.8.2019) sain lukea runoja höyrylaiva Wennolla.

”Nyt lähetää Saemaalle”, sanottiin Puumalassa, kun uusi vuosi alkoi avautua rönttäkelien jälkeen. Sanonta, jolla aloitin Runoristeilyn, löytyy lehtori Kirsti Lähdesmäen kolmiosaiseksi laajentuvasta kirjasarjasta ”Puumalalaista työtä sanataidetta”.

Etukäteen vesi-teemalla kirjoistani valikoidut runot riittivät ”livenä laivalla” niin hyvin, että loppujutut voi kuunnella vain tältä äänirunovideolta.

Kuvissa mukana S/S Wennon lämmittäjän lisäksi kirjailija Heidi Jaatinen, Puumalan markkinointipäällikkö Tuula Vainikka sekä läänintaiteilija Susanna Kolehmainen, ja omasta kuvastani kiitän Katri Keräselle.

Kuoharit "äänikirja" | May in Helsinki

Kuvassa (51. jakso) kirjailija Timo Pusan (oik.) kanssa yövyttiin Villa Kivessä vuonna 1996. Tuntemattoman
kuvaajan otos yhtä tuntemattomaksi jääneestä lähteestä.

Kuoharit "äänikirja" | June in Helsinki

Kuvassa (50. jakso) keväistä Helsinkiä, jonka Eduskuntatalon portailta aloitin autofiktiivisen esseeni ”Isän kuva”, joka päättää romaanin ”Kuoharit I-III”. (Luvuissani jätän virheeni näkyviin, taaplaukseni saavat kuulua, sillä siitäkin näissä tunnustuksissa on kyse.)

Kuusirunoja Rauman Pitsiviikoilla | Sprucepoetry 2019

Rauman Pitsiviikolla
2019 Sammallahdenmäellä kuunneltiin runoja Metsärunojameissa (su 21.7. klo 17.00).
Opastuksen jälkeen mäen laella runoiltiin jamit, joissa esiintyjinä olivat mm.
Jouni Tossavainen, Juho Kuusi, Kalle Talonen, Nina Rintala ja säestäjänä Heli
Sinikangas. Open mic -osuudessa oli mahdollisuus esittää omia tekstejään ja
kuultiin otteita Heli Laaksosen tuoreesta kokoelmasta Aurinko. Porkkana. Vesi.
Rauman Lapin Sammallahdenmäki pääsi Unescon maailmanperintölistalle 20 vuotta
sitten.

Kuva ja/kuten runo | An Unknown Poet

Runokukon reissujen varrelta löytynyt Tuntemattoman runoilijan "Runoilija", jonka taustalla runoilija Kari Aronpuron valokuva Kari Aronpuron Tampereen työhuoneen ikkunasta.  

Runokukon paluu: Rytkönen puhuu ja Tossavainen laskee pisteet, kun Kuopiossa runoillaan viimeinen lavarunouden SM-kisan karsinta. Nähdään perjantaina 9. elokuuta 2019 ravintola Gusto Runinissa klo 19.00. (Runokukon edellisestä keikasta on kaksi tai kolme vuotta, kumpikaan kukon päistä ei muista aivan tarkasti.)

Kuoharit "äänikirja" | Backround of the Lönnrot's letter

Kuvassa (48. jakso) Elias Lönnrot
julkaisi ”Viisikymmentä runoa ja kaksi laulua” talonpoikaisrunoilija Paavo
Korhosen kuoleman jälkeen ja Peuran säätiö toisen ”Vihtapaavon” päähenkilön
Juhana Ihalaisen runoja.