Ääneen kirjoitettu romaani | Kuoharit Part One

Kirja ei valmistu, jos käsikirjoitustaan ei lue ääneen. Ja puheensa kanssa kävelemällä teokseen löytää rytmin.

Kuohareiden (2018) painamisen jälkeen kerroin romaanin alkua mikrofonille työhuoneessani kävelemättä. Lukupuhettani voi nyt kuunnella tästä:

2. jaksoa voi kuunnella
perjantaina 4. tammikuuta 2019.

Vuoden 2019 aluksi näen, jatkanko ääneen lukemista kuuden noin 12˗15 minuutin jakson jälkeen. Alle vartissa ehtii viitisen sivua.

Ääneenlukemisen on oltava viihdettä. Mutta hän löytää vain virheitä.

Noin päätteli Fredrika Runerberg luettuaan halvaantuneelle miehelleen tunti toisensa jälkeen. Niin kuvittelin minäkin nauttivani valmiiksi puhutun ja kävellyn kirjani kanssa, mutta olin kuulevinani useammin virheitä kuin viihdyin painettua tekstiä mikrofonia vasten testatessani.  

”Ääneen lukeminen on käynyt toisella tavalla hankalaksi”, kuten Fredrikalle Erik Wahlströmin romaanissa Flugtämjaren (2010). Epäilen siis, että kuuntelijani korvissa ääneni on ”kuin kaukaista hyttysenhyrinää”. Ehkä kuuntelijani on yhtä tyytymätön kuin Fredrikan kuohari J. L. Runeberg, joka vääntelehti pyörötuolissaan ja huuteli: ”Minä en kuule mitään.”

Wahlströmin mukaan kansallisrunoilija Runeberg piti eniten historiallisista romaaneista, joita Fredrika lukiessaan ääneen käänsi ruotsiksi englannista, ranskasta ja saksasta.

Niinpä hän kääntää virheettömästi, lähes mekaanisesti. Mutta ääneen lukeminen on käynyt toisella tavalla hankalaksi. Hänen on kaiken aikaa sovitettava äänensä voimakkuutta. Muuten pyörätuolista kuuluu ”Mitä sinä oikein huudat” tai ”Minä en kuule mitään”. Fredrika ei voi tietää miten kovaa hänen äänensä kuuluu huoneessa. Ääni on hänen korvissaan kuin kaukaista hyttysenhyrinää. Se häviää äänekkääseen kaikuun, jonka hän kuulee mutta Runeberg ei.

Runeberg kuuntelee katse tiukasti peilissä mistä hän näkee lintulaudan ja ohikulkijat jotka nostavat hattuaan. Kasvot ovat jäykistyneet naamioksi. Voisi luulla että hänen ajatuksensa ovat kaukana poissa. Mutta jos Fredrika takeltelee, Runeberg vääntelehtii pyörätuolissaan. (Erik Wahlström: Kärpäsenkesyttäjä (2010) suom. Jaana Nikula, 37˗38)

Kaikki kuusi osaa YouTubesta tilanneelle lupaan postittaa kuuntelijan toiveen mukaan joko esikoisromaanin Koirastähti (1996),  Vihtapaavon (1999) tai Euroopan omistajat.(2004).