Tarkka on käynyt Tervon kirkolla | New Regionalism

Pekka Tarkka: Onnen Pekka (2018), 225.

Kirjailija Pekka Tarkan muistelmien mukaan kulttuuritoimittaja on käynyt Tervossa 1960-luvun alkupuolella. Tai tarkemmin sanoen "Tervon kirkolla", jossa on ollut bussipysäkki. Uuden Suomen toimittajana Tarkan reportaasimatkan syynä oli Ruotsissa syntynyt "paljon puhuttu kirjallinen suunta, jota sanottiin uusprovinsialismiksi". 

Löytyikö Suomesta vastaavaa nyprovinsialimia ei tarkennu Onnen Pekassa (2018), mutta kertaalleen tulevat mainituksi kirjailijat Erkki Ahonen ja Väinö Putkonen.  Uutinen on, että ilmeisesti Ahonen on opettanut Talluskylän kansakoulusssa, noin kymmenen kilometrin päässä kotoani. 

Iisalmesta löytyy Eino Säisäkin, johon muistelmissa viitataan toisen kerran samalla Tarkan vuoden 1972 Helsingin Sanomien arvostelulla, jota lainataaan Kuohareiden III osassa. Romaanin toisen päähenkilön Matti Pulkkista vierailuja Tarkan Ludviginkadun konttorilla muistellaan pitempään.

Kuohareiden I osassa (s 70-71) kerrotaan Vestäjät ry:n Julkaisusta n:o 1 (1962),  jota toimittivat myös Kiuruveden Ahosten taiteilijaveljeksiin kuulunut Erkki ja Putkonen: 

"Kaarina Huttunen on kirjoitettu käsin nimiösivun ja ainoan esilehden ylälaitaan. Ehkä hän oli silloinen kirjastonjohtaja Kaarina Huttunen? Jos oli, niin oliko hän vasta 20-vuotias? Vai mitä tarkoittaa esilehden ylänurkan merkintä ”20 v”? Kaarinan kynä oli lyijykynä ja sen jälki on niin siistiä, että merkit voisivat viitata kirjastonhoitajaan. Huttusen mukaan antologian runoilijoista Pirjo Tuppurainen, 1945, on Sorsakoskelta, Esko Ahonen, 1937, Runnilta, Kauko Aalto, 1934, Ritoniemestä, Marketta Heinonen, 1945, Runnilta ja Kari Miettinen, 1942, Kuopiosta. 

Huttusen merkintöjä lukuun ottamatta uusia runoilijoita ei esitellä, enkä löydä heidän tuotannostaan jälkiä kirjahyllyni arkistoista. Toimituskunnan jäseniä olivat kuopiolainen Olavi Siippainen, Kiuruvedellä vuonna 1932 syntynyt kirjailija Erkki Ahonen ja kaksi runokokoelmaa julkaissut kansakoulunopettaja Väinö Putkonen (1931–1993), jota nimitettiin "1960-luvun sanansaattajaksi" esikoisen arvosteluissa. Ilmeisesti antologiaan tarjottu tai pyydetty materiaali oli hyvää, ja raati toimitti kirjan niin, että runoja lukee ilokseen. Samana vuonna kun Pentti Saarikoski julkaisi klassikkokokoelman Mitä tapahtuu todella, Kauko Aalto aloitti runoilijan uransa varsin saarikoskimaisilla säkeillä:

”puhutaan vielä kuuletteko// syntyy huutaa ääneen ajattelee/ puhuu lukee kiroilee juo viinaa/ muistaa ammatin ja unohtaa/ rukoilee/ ryhtyy kesken kaiken naiseen/ rukoilee lisää viinaa/ puhuu ääneen/ herättää yleistä pahennusta/ herää kesken kaiken huutoon// syntyy uudestaan/ käy käsiksi naisenpuoleen/ nukkuu kesken kaiken pöytään –/ hymyilee ääneen..." (”Fabula”, 26–30)"