Loistavaa savolaista palloilutaidetta | KSML Oyj

Jos Yleisradio ei tule apuun, Keski-Suomen Media kuristaa savolaisen kulttuurin hengiltä. Onneksi urheilusivujen tulevaisuus ei näytä yhtä ahdistavalta, vaikka Yle ei tulisi KSML Oyj:n avuksi.

Sillä mitäpä olisi maakuntalehden etusivu ilman jokapäiväistä KalPaa tai KuPSia, pelaavathan ostopelaajat Savon Sanomat -areenalla.

Edellinen päätoimittaja Jari Tourunen ei kirjoittanut kulttuurista ja nykyinen ilmeisesti vielä harvemmin. Uuteen tabloidiin mahtuu kulttuurijuttuja puolta vähemmän kuin vaikkapa neljäkymmentä vuotta sitten. Silloin kulttuurissa oli kolme toimittajaa, nyt kaksi. Lisäksi kulttuurista kirjoittivat aktiivisesti parhaat kolumnistit Aimo Siltari ja Jouko Tyyri.

Kun tein viimeisen vuoroni toimitussihteerinä vuonna 2000, nykyinen päätoimittaja Seppo Rönkkö työskenteli taloustoimituksessa. Huolimatta yhtiön entisistä, jatkuvista ja tulevaisuuteen tähtäävistä taloudellisista satsauksista loistavan savolaisen palloilutaiteen edistämiseksi, edelleen pitää paikkansa Tyyrin kesän 1979 ennustus:

Suomen jalkapallo ei nouse koskaan maakuntasarjasta.

Kuopion pääkirjasto vetää yksinään väkeä enemmän kuin kaupungin urheilulaitokset yhteensä. Lajissaan se on paljon onnistuneempi luomus kuin Pariisin kuulu Pompidou-keskus. Asiakasmassa ei melua, markkinointi ei jauha eikä lehdistö pauhaa. Valtuusto ei taida edes tietää miten hyvin asukkaita palvellaan. Aivan toisin tiedetään miten loistavaa on savolainen palloilutaide. Mestaruussarjan joukkue kuuluu kaupungin itseyteen Kuopiossa ja Mikkelissä. Jokainen piste on suuri uutinen. Kuopio ja Mikkeli saivat edustuksen myös Suomen kirjastoseuran hallitukseen. Tuloksen vuoksi tehtiin hieman työtäkin, mutta vain ammattiväki luki pienen uutisen seuran vuosikokouksesta. Kirjastolaitos on sentään satojen miljoonien yritys ja tuhansien työpaikka. Miksi asioitten inhimillinen ja uutisarvo ovat kääntäen verrannollisia? Siksi että urheilu tyydyttää aggressiivisia tarpeita. sen alkuperäinen tarkoitus on kehittää heimon sotaista kuntoa, Vastapuoli pitää lyödä, kukistaa, tyrmätä. Pelin henki on yhtä tappava politiikassa. Se tuottaa uutisia, koska puoluetyö ruokkii vihaa ja laumahenkeä. Pelko, ahneus, ennakkoluulo ja verenhimo ovat politiikan raaka-aineita. Voittajaa palvotaan, lyötyä lyödään. Roomalainen realismi tiivistyi kahteen sanaan: voi voitettuja! Myllykirje on tapaus sillä ehdolla, että tunarille annetaan isän kädestä. Ihmisiä yhdistää ilkeys varmemmin kuin lempeä neuvo. Kotini on siinä missä minua ei lyödä. (Savon Sanomat 26.6.1979, 10)