Esikoiskirjailijan ystävyyden loppu | Island time

"Kirjailija Jouko Tyyrille Partalassa 20.5.1963 Eino Säisä." Säisän Tyyrille omistama esikoisteos löytyi Kuopion  pääkirjaston hyllystä. Yläsavolaisen Säisän ja  stadilaisen Savon Sanomien toimittajan Tyyrin  ystävyyden lopunaikoja elettiin jo pari vuotta myöhemmin Espoossa. Kuvaus kirjailijaystävyyden lopusta löytyy päiväkirjaromaanissa Aika saaressa (1980), jonka alkuperäisestä päiväkirjamerkinnästä Säisä näyttää poistaneen osan lauseesta.

Jouko Tyyri pistäytyi siellä luonamme ja sen tuloksena kirjoitti lehteensä meidän hankkineen auton ja tarjonneen hänelle lohivoileipiä, vaikka asuimme puutteellisessa ja lahossa mökissä. Se oli viimeinen tuulahdus kotipuolen suhtautumisesta ja lakkasimme lopuiksi Helsingin vuosiksi tilaamasta hänen lehteään. Niin täystyöllisesti kuin hän minua ja työtäni silloin - ja myös myöhemmin - mitätöikin, siitä ei mitään, mutta Viittaus lohileipiin oli letkaus Airin suuntaan ja se ylittää tahdikkuusrajan varsinkin kun kyseessä on kulttuurihenkilö, joka Kuopioon muutettuaan ja alkaessaan  luoda itselleen kirjallista mainetta ensitöikseen vertasi kirjoituksissaan itseään Jeesukseen, Snellmaniin ja Minna Canthiin. Osukoot vieraiden ja ulkopuolisten sorkkimiset  puheet minuun ja vain minuun. Sitä paitsi Airin menettely oli osoitus savolaisesta vieraanvaraisuudesta, ei niin kiireistä vierasta ettei kahvia tarjota ja etsitä parhainta pöytään. Tässä tapauksessa viipale suolalohta voileivän päälle, ja muistan miten harvoin meillä tuollaisia herkkuja on ollut. Tyyrillähän on mestarillinen taito panna toiset maksamaan, minä joudun maksamaan kaiken itse. Niin pienen herkutteluhetkenkin, jolla täydellistimme täyteläisen syksyn tunnelmaa. Muuten, ja tulkoon nyt tuokin kaiken tämän ulkopuolella sanotuksi, että ns. kulttuurihenkilöiden joukosta on tavoitettavissa kaikkein ilkeimmät, vastenmielisimmät ja syvemmin nähtynä myös typerimmät tyypit. Mutta myös suurenmoisimmat, joita muistaessa tulee sanomattoman hyvä olo ja elämä saa kasvavaa merkitystä ja tarkoitusta.

(Eino Säisä: Aika saaressa, Tammi 1980, alkuperäiskäsikirjoitus SKS)