1
Kuusi kuvaa kuusesta,
isokuusi
huminoi kuusi minuuttia
Kiasmassa. Latvan lentäessä
tuulessa kovaa seinää kohti
viidennen osan ohittaa
keltainen
perhonen pallosalama. Onni
ei palaa
filmiä palaa matkalla
mahdottoman ison kuusen
kuuseuteen. Liitos-
kohdat vuotavat,
lintujen viserrys liimaa. Pilvi
puolittuu, kuusi
kuitupuuta etsii toistaan ikään kuin puusta
löytyy juoni eli hinta.
Sitruunaperhoset lisääntyvät
väliajat kännykässä 1:13:01
ja 1:55:36.
2
Kello? On se mutta
mikä: kirkon, ruoka- vai joku hätä?
Kurjet palaavat nyt
pohjoiseen, humina jatkuu yhä
kevät kesät talvet myös
etelässä ja Kiasmassa.
Aika niin nopea vaikka
toistuu ja toistuu;
perhosen toista
ilmestymistä jaksaa odottaa
tuskin minuuttia. Usko
loppuu kesken.
3
Latvasta kuuseen:
kuusiosiainen kuusitila
jaettu kahdeksi
pääosaksi, kahdella penkillä istuttavaksi
kappeliksi. Tekisi
mieli heittäytyä kyljelleen
juurtua kuten puu joka
ei mahdu seisomaan museossa
ei missään eikä millään
sitä mitä me olemme keksineet.
4
Juuressa hämärtää, ilta
latvassa aamu, keskipäivä
valoisin kohta.
Linnut laulavat kevättä
koko päivän.
Eija-Liisa Ahtila
seisoo Isonkuusensa juurella
vaakasuorasssa
koskettamatta muuta kuin pipoa
sinistä kuin suomalainen
tapetissa.
Paperi raidassa kertoo:
ei olla erämaassa
humina muistuttaa märän
moottiritien kohinaa.
Kirkonkello hätääntyy
kahden minuutin kohdalla
jännitys laukeaa. Kun
lintu
kuulee, kääntelee päätään.
5
Alussa Aulangon kuusi
narisee,
vilahtava perhonen voi
olla myös kuiva lehti.
Ahtila liikkuu ensin
hermostuneemmin
sitten yrittämättä
mitään ehkä keskittyy
Hämeenlinnan
moottoritiestä huolimatta.
Lintuja tikasta
talitinttiin puolenkymmentä
tunnistamatta
ensimmäisen tunnin aikana.
6
Klappi kasvaa tuulen
mukana juuresta
latvaa kohti
kuvattaessa. Vasta pitkällään näen
kamera on ylempänä tallettamassa
ihmisen jumaluutta. Kokemus
ja kuva
liikkuttavan erilaisia tarinoita
samasta puusta
paikallaan eikä kumminkaan
kummankaan vangitseminen
ei onnistu
näillä kirjaimilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti