Kirjoittamisen moniäänisyys katoava luonnonvara | Critique

Suomen arvostelijain liiton
kannanotto 22.2.2013

Taiteesta ja kulttuurista kirjoittamisen moniäänisyys on Suomessa häviämässä. Sanomalehdet kierrättävät kiihtyvällä vauhdilla samaa aineistoa useissa eri lehdissä ja taiteen eri alojen kritiikkiä saattaa jatkossa kirjoittaa vain kourallinen arvostelijoita.

Taiteen tuore arviointi ja eri näkökulmien etsiminen sen tulkintaan on ollut suomalainen perinne; sanomalehdet ovat pyrkineet erottautumaan edukseen muista hankkimalla asiansa osaavia kriitikoita, joilla on omintakeista sanottavaa ja rohkeita näkökulmia.

Nyt tilanne on muuttunut, lähes kaikki isommat sanomalehdet ovat liittyneet erilaisiin juttujen kierrätysrinkeihin, joissa samoja tekstejä ollaan julkaisemassa silmääkään räpäyttämättä maan joka kolkalla. Moniäänisyyden ohella lehdistömme keskeinen vahvuus, paikallisuus, on vaarassa kuihtua.

Valitettava kehitys alkoi jo muutama vuosi sitten suppeina tekstien vaihtosopimuksina eri maakuntalehtien kesken. Sitä vauhditti eräiden isojen mediakonsernien pyrkimys pakottaa vapailta journalisteilta itselleen kaikki mahdolliset heidän työnsä tekijänoikeudet.

Näkyvimpänä journalistien oikeuksien pakko-ottajana toimii Sanoma-konserni, jolle voivat nykyään tehdä työtä vain ne, jotka luovuttavat korvauksetta työnsä kaiken jatkokäytön ja -myynnin jättikonsernille. Samalla Sanoma-konserni kieltää sen, että taidearvostelija voisi itse käyttää myöhemmin työtään muissa yhteyksissä. Konserni istuu kaiken tämän aineiston päällä ja päättää yksinoikeudella käytetäänkö sitä koskaan enää missään vai julkaistaanko se kaikissa konsernin lehdissä tai myydään muille lehdille.

Kaikkiaan 34 sanomalehteä julkaiseva Alma Aluemedia julkaisee osan taidearvosteluistaan useissa eri lehdissään. Nyt se on ryhtynyt karsimaan taiteesta kirjoittavia kriitikkojaan ja keskittää arvostelut muutamille kirjoittajille, joiden tekstit leviävät kautta koko maan. Muilta kriitikoilta loppuvat työt ja lukijoilta vaihtoehdot.

Tämän vuoden alusta Alma Aluemedia liittyi lehtijuttujen kierrätysrinkiin Pohjalaista ja Ilkkaa julkaisevan Ilkka-Yhtymän kanssa. Mukaan rinkiin tulevat lehtitietojen mukaan myös Turun Sanomia julkaiseva TS- Yhtymä sekä oululainen Kaleva.

Tulokset ovat jo näkyneet: Ilkka-Yhtymä on alkanut ilmoittaa freelance-kriitikoilleen, että taiteen arviot ovat jatkossa lähes kokonaan kierrätysmateriaalia muualta ja vuosiakin lehteen työskennelleet paikalliset kriitikot jäävät ilman työtä. Turun Sanomatkin alkoi tänä vuonna vaatia freelancereiltaan kaikkia oikeuksia työn kierrätykseen eri lehdissä.

Julkaisemalla samaa taidekritiikkiä koko maassa lehdet laskevat säästävänsä. Mahdollinen säästö on kuitenkin marginaalinen. Taidearvostelijat ovat useimmiten freelancereita, eikä heidän palkkiotasonsa ole koskaan ollut korkea.

Suomalaiset maakuntalehdet ovat lisäksi olleet viime vuosina erittäin kannattavia. Esimerkiksi Ilkan liikevoittoprosentti vuonna 2011 oli 35,2, TS-yhtymän 15,6, Aamulehden 18,6, Keskisuomalaisen 24,1, Kalevan 22,1 ja Savon Sanomien 16,3 prosenttia. Vaikka tätä ei ole lehdistössä uutisoitukaan, nämä ovat huikeita voittoja ankeina aikoina.

Nyt nämä erinomaisesti tuottavat yhtiöt ovat luopumassa tärkeimmistä valteistaan, journalismin moniäänisyydestä ja paikallisuudesta, vain muutaman euron tähden. Aikanaan sanomalehdistö piti yhtenä ylpeänä tehtävänään suomalaisen sivistyksen edistämistä. Nyt sen korvaa kassakoneen kilinä.

Lukeva yleisö saattaa tosin kyllästyä sanomalehtiin: luet niistä minkä tahansa, siellä on samaa tavaraa. Yritysjohtajien oivallus juttukierrätyksestä ei kenties kannakaan montaa vuotta, sillä lukija haluaa lehdiltään laatua, monipuolisuutta ja paikallista aineistoa.

Tästä löytyy tuore esimerkki Ruotsista. Eräs sikäläinen sanomalehti uskoi konsultteja, jotka kertoivat lukijoiden lukevan mieluiten rikoksista ja vähiten mielellään taiteesta. Lehti lakkautti taidearvostelut ja lisäsi rikosuutisia. Lehden levikki laski heti reilusti. Kulttuurista kiinnostuneet ovat lehtien uskollisimpia tilaajia - ainakin kunnes heille ei siellä enää ole mitään luettavaa.

Taiteen kritiikki ei kuole, vaikka taidekritiikki ollaankin puristamassa ahtaammalle kuin koskaan. Siihen ei pystynyt edes tsaarin ajan sortokausien sensuuri, nyt lehdet tekevät sen oma-aloitteisesti. Jäljelle jäävät harvat kriitikot ovat varmasti ammattinsa taitavia ja heidän sanansa kaikuu maan joka kolkassa. Verkkokirjoittaminen sekä erikoislehtien tarjonta lisääntyy, mutta se ei saavuta suurta yleisöä siinä määrin kuin sanomalehdistö.

Kriitikon kannalta sanomalehtien taidekritiikin raju typistys merkitsee niidenkin vähäisten tulojen loppumista, jotka ammatilla on voinut hankkia.

Suomen arvostelijain liitto on äärimmäisen huolestunut kehityksestä. Kyse ei ole vain arvostelijoiden edusta, kyse on suomalaisen taiteen suhteesta lukevaan yleisöön, viestinnän moniäänisyydestä ja lehdistön tulevaisuudesta. Suomi ei voi olla niin köyhä maa, että meillä on varaa vain harvoihin näkemyksiin taiteesta ja kulttuurista.

Liitto vetoaa suomalaisiin lehtikustantajiin taiteen kritiikin moniäänisenä säilyttämisen puolesta. Pieni ja vääränlainen säästö voi tuoda lehdille ison henkisen tappion suomalaisen sivistyksen osana sekä heikentää niiden keskeisiä vahvuuksia, monipuolisuutta ja läheisyyttä lukijoihin.

Lisätietoja:
Puheenjohtaja Elisabeth Nordgren, 040 588 6974, puheenjohtaja@sarv.fi 
Kulttuuritoimittaja Heikki Jokinen, heikki.jokinen@welho.com