Mikä on kun ei taidot riitä 30 | The End

"Kaski- kuusen kansa- laisopiston kesken- eräisten töiden näyttely" Lapin- lahden pää- kirjastossa 2011.

Sarja "Mikä on kun ei taidot riitä" päättyy tältä erää ja tämän vuoden lopuksi tähän 30. otokseen.

Kiitos kaikille keskeneräisten töiden tekijöille ja Martti Servolle sarjan otsikosta. Kiitos myös kaikille muille työtäni tukeneille, joista osa tuli mainituksi täällä.

Jouluruno 2011 | Unable to 29

Senaatintorin kuusi 2011.

Tänä vuonna viivan alle jää tuskin joulurunoa. Enemmänkin tuskaa
elokuvaohjaaja Matti Ijäksen toivelaulun sanoin:
"Pahaa joulua ja onnetonta uutta vuotta, tekstiviesti mulle toivottaa."
Ja Tuomari Nurmio jatkaa: "Onko rakkauden toinen puoli sama määrä vihaa,
vai onko siinä rakkautta koskaan ollutkaan. Pakastettu sydämeni on kuin pala
pihvilihaa, lyttyyn hakattu ja täysin tunnoton."

Tänä jouluna ei runota ja syitä löytyy monia. Enemmänkin mieltä
Leevi and Leavingsin joulukertomuksissa: "Taas sä odotat sydän syrjällään,
olenko jouluaattona kännissä. Sitä ei aina huomaa juodessaan, että joulu on kerran
vuodessa, ja Aulikki-tädin kotiviinistä koko suku jouluaattona kännissä. Jossain
joulupaketti avataan, me vain vaimon kanssa hiljaisuutta kuunnellaan. Muistan vielä,
kun tyttäremme lapsi sylissään meidät yllätti. Ja me toivotamme ikävää, synkkää,
kylmää, pimeää ja oikein surullista joulua."

Tämän vuoden loppu ei juuri runoiluta: jos ei euro niin ainakin Euroopan
euvostoliitto hajosi, Kuopion kalahalli puretaan ja koiramme Prinssin kuolema
koputtaa ovella ennen pukkia
vähän kahden kuninkaan, Havelin ja Jongin lähdön jälkeen. "Onks pakko olla kiltti"
kysyy Jope ja Manne vastaa: "Mie en aina'kaa ruppee tuusaamaan." Ja Eläkeläiset
joikaa vaan yhä yhtä Täydellistä joulua: "Jospa tästä tulisi vihdoinkin se
täydellinen joulu! Olisi se melkoinen ihme, unohtuisi vanhat kolhut.
On sitä vuosia jahdattu, vaan aina on päässyt lipsahtamaan
joko viihteen puolelle tai piloille muuten vaan."

Tänä jouluna runoilijatontun tagit: on, rankkaa, olla, tonttumies.
"Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu", kysyy runoilijantonttu.
Lukekaa vastaus vaikka Mellerin elämänkerrasta. Miten hyvänäkin pidetyn
taiteilijan kuolema kauhistuttava, viimeiset vuodet yhtä kammottavat
niin köyhällä Artolla kuin osakkeenomistaja Haavikolla.
Molemmat yhtä addikteja, me kaikki yhtä riippuvaisia onnen sivullisia
ja koko valtakunta jouluaattona kännissä, karkki- ja lahjahumalassa.
"Ei katkeruutta kannattaisi muille tyrkyttää. Sen liemen kanssa aina yksin jää"
laulaa Tuomari ja toivoo, "että voittaa se vanha ystävyys, joka kesti monet kolhut".
Ja lumi leijailee, asfaltille lunta leijailee, siellä missä lunta on.

(Tilattu runo tulkittu Kuopiossa 19.12. Prinssi kuoli 20.12. kotona.)

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 28

"Tyttäreni kutoi Ingmannin käsityökoulussa Ylä-Savon kansallispuvun kankaat talvella 1965-66. Puku jäi kesken eikä työlle ole löytynyt jatkajaa.

Keskeneräisen puvun lisäksi kaikki siihen kuuluvat tarvikkeet ovat tallessa.

Jos olet kiinnostunut tekemään puvun valmiiksi, se on myytävänä. Yhteystiedot saat Riitta Sormuselta."

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 27

"Kuopiolainen uudisrakentaminen
tarkoittaa aina talon purkamista
(paitsi jos kyse on Keskuskentästä)

(Savon Sanomat/Lukijan Sanomat 19.5.2006)

Kuopion Kalahalli 1914 - 2011.

Kuopion kauppahallin kokonaisuuden murentaminen on tietysti rikos, mutta tätä rikosta ei sanota rikokseksi, koska tässä kaupungissa on totuttu suurempaan vandalismiin.

Esimerkiksi Savon Sanomat esitteli kulttuurisivuillaan tätä kuopiolaista vandalismia kymmenen kuvajutun verran. Näiden tutkija Helena Riekin valitsemien kymmenen historiallisesti arvokkaan rakennuksen tilalle ei ole noussut yhtään uudisrakennusta, jota voin sanoa arkkitehtuurin riemuvoitoksi.

Arkkitehtuurin sijasta SS:n pääkirjoitus (18.5.2006) puhuu nyt kalahallin ”eurokuntoon” laittamisesta.  Suomeksi sanottuna ”eurokuntoon laittaminen” tarkoittaa samaa kuin ”hallittu rakennemuutos” 1980-luvulla . Savoksi sanottuna ”eurokuntoon laittaminen” tarkoittaa saman purkamisvimman jatkamista kuin ennenkin.

Toinen sana ”uudisrakentaminen” tarkoittaa Kuopiossa aina -- ja tulee vissiin aina tarkoittamaan sitä --, että hyvä talo on pakko purkaa ennen kuin voidaan suunnitella uusi, homeinen ja rumempi. Homeen takia Savon Sanomien toimituskin on evakossa ”eurokuntoiseksi” aikoinaan remontoidusta ”uudisrakennuksestaan”.

Museoviraston puolelta kalahallin purkamismahdollisuus, joka Kuopiossa tulkitaan käskyksi purkaa kalahalli, perustuu tähän osastonjohtaja Maire Mattisen ja tutkija Jarkko Sinisalon lauseeseen: ”On ilmeistä, että uudisrakennuksen arkkitehtuurissa on mahdollista päästä hyvään lopputulokseen, joten Museovirasto ei pidä ehdottoman välttämättömänä kalahallin suojelua.”

Jos nyt Kuopiossa joku erehtyy sanomaan, että perinteeksi jalostuneelta vandalismin tieltä voitaisiin pikkuhiljaa vilkuilla tien sivuillekin, niin hän kuuluu välittömästi ”jurnuttajien” porukkaan (SS 18.5.). Tai sitten hän on peräti ”kylähullu”, kuten emeritustoimittaja Markku Heiskanen totesi Savon Median paikallislehdessä Viikkosavossa 22.4.2006.

Näin kaupungissa tehdään kunnallispolitiikkaa, jonka osana media on näköjään valinnut tämän puolen: vaihtoehtoja ei ole.

Kun kiertää kauppahallin ja käy kurkistamassa myös kalahalliin, kuten SS:n pääkirjoitustoimittaja suosittelee, ei voi muuta kuin ihmetellä, miksi vaihtoehtoja ei ole. Miksi ainut vaihtoehto jälleen kerran on purkaminen?

Kun vaihtoehtoja ei ole, jääkö jäljelle vain viimeinen konsti: polttaminen. Helsingin makasiineilla tätä vaihtoehtoa kokeiltiin viimeksi, ja mitä muuta ”jurnuttajilta” ja ”kylähulluilta” saattaisi odottaakaan.

”Hullut” ja ”kaapunnin pojat” näyttävät kuitenkin olevan samaa mieltä siitä, että Kuopio tarvitsee kunnon kalahallin. Tehdään se kerrankin niin, että ei pureta sata vuotta vanhaa elinkeinoelämän muistomerkkiä, vaan ’päästään hyvään lopputulokseen uudisrakennuksen arkkitehtuurissa’.

Jouni Tossavainen
kirjailija
Kuopio"

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 26

"Taide tekee minut onnelliseksi." Jaana Maijala
"Tässä työssä olen vapaa." Mari Jäälinoja
"Toivon, että ihminen näkisi itsensä ulkopuoleltaan." Juhani Koivumäki
"Taiteeni kertoo pitkälti siitä, minkälaista on elää ja olla ihminen tässä maailmassa." Kimmo Kanerva

Nuoret 2011 -näyttely Taidehalli, Helsinki Finland

"Todellista ovat ehkä muodonmuutokset." Laura Konttinen

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 25

"Ajelehdin nousuveden mukana takaisin mökin pihaan kuin palanen ajopuuta, törmäilin pohjaan. En tiedä olinko menettänyt järkeni jo silloin siinä muurahaispesää katsellessani vai vasta myöhemmin. Todennäköisesti jo hyvin paljon aikaisemmin. Linnea oli kyykyssä sen kannon vieressä jonka ympärillä olin kahdeksan vuotta sitten ajanut takaa tyttöä, jonka hiuksissa ei ollut takun takkua ja jonka polvet kannattivat hänen juosta minne vain. Linnea oli selin minuun ja hänen niskanikamansa halusivat katsoa ihon läpi suoraan taivaalle ja aurinkoon. Ja ihon tilalla Linnealla oli läpikuultavasta vanamon terälehdestä tehty kangas. Hänen oli täytynyt kuulla minun tulevan. Ehkä hän oli kuullut nousuveden liplatuksen pihalaatoilla. ”Joel”, hän sanoi. Ja hän sanoi: ”Mä löysin ketunleipää.”

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 24

"Valkoinen neulepusero jäi odottamaan uutta inspi- raatiota. Sitä odotellessa vartalon- ympärys on kasvanut tasaisesti niin paljon, ettei kai enää ole kannattanut jatkaa..."

Mikä on kun ei taidot riitä | Unable to 23

SS, Itkonniemi, Kuopio Finland 2011.

Miehet potkivat naisia. Näin voisi päätellä, kun kuopiolaisen Victor Barsokevitsch -valokuvakeskuksen miesvaltainen hallitus potkaisi pihalle Anna Vilkunan jälkeen Johanna Frigårdin. 

Molemmat pätevämpiä naisia kuin yksikään hallituksen jäsenistä. Ja molemmat tulevat saamaan hyviä töitä jostain muualta, esimerkiksi Vilkuna naapurikaupunki Jyväskylästä. (Tai kuten tämän päivän Hesarin mukaan mukavasti savoa murtava, entinen kuopiolainen Hanna Mari Kokkonen tekee nyt töitä tanssikeskuksen eteen Helsingissä.) 

Kun seurasin Vilkunan erottamisen VB:n hallituksesta käsin, en enää ole voinut osallistua VB:n näyttelyiden avajaisiin. Tiedän, että erottajia olivat miehet, mutta taustalla vaikuttaa jatkuvasti nainen. Frigårdin jälkeen seuran sihteeristä Aune Sirénistä tulee keskuksen välaikainen johtaja, joten hän on ainoa, joka vihdoinkin on päässyt tavoitteeseensa. Siihen amatöörin piti tehdä työtä kahden pätevän naisen edestä, ellei peräti kolmen, jos Vilkunan edeltäjän Laura Luostarisen selkänahka lasketaan mukaan. 

Mustaa näkyy kaikista ikkunoista, ja monttu syvenee Kuopion ydinkeskustassa. Onneksi kaupungin johdon organisaatio on nyt selkeytetty niin, että samat johtajat kuin ennenkin pyöräyttävät Vilkunan Savon Sanomissa tänään toivoman organisaatiouudistuksen VB:lle ja saavat vaikka Savonian tuottamaan lisämainetta arvomerkkejä arvostaville kuopiolaiselle eikä ainoastaan alentamaan kirjallisuuspalkinnon arvoa ulkopuolisten silmissä, kuten uutisoin täällä. 

Tällä kertaa SS uutisoi näyttävästi Frigårdin-tapauksen, toisin kuin Vilkuna kohdalla. Silloin, kuten nytkin, lehdellä on edustajansa hallituksessa, mikä ei ole lisännyt hallitustyöskentelyn läpinäkyvyyttä. 

Hesarin peräännyttyä alueellisesta uutiskilpailusta SS:n monopolin ainoa vaihtoehtohan löytyy Savossa päin täältä. Tällä viikolla (ma-pe) tässä blogissa sivulatauksia 805, yksittäisiä vierailuja 572, ensilukijoita 468 ja sivulle palanneita 104. Kirjallisuudentutkija Risto Niemi-Pynttäri kirjoittaa siitä, miten "uusi julkisuus ei ole taloudellista vaan sosiaalista" täällä, ja keskustelu jatkuu myös täällä.

VB-seuran hallitus:
 

Puheenjohtaja: tuottaja Ossi Wallius puh. 0400-273 988
Varapuheenjohtaja: Savon Sanomien kuvatoimituksen esimies Jukka Gröndahl
Jäsen: valokuvaaja Veikko Kankkunen
Jäsen: valokuvaaja Heikki Puustinen
Jäsen: mestarivalokuvaaja Tiina Mickelsson
Jäsen: toimistopäällikkö Aune Sirén
Varajäsen: opiskelija Riikka Parviainen
Varajäsen: valokuvataiteilija Maria Kärkkäinen