Kaikki alkoi mitä ilmeisimmin sattumasta. Syntyi
VR-runous, yksi 2000-luvun omalakisimmista runouden muodoista.
VR-runouden lähtökohtana on tuottaa poetiikkansa kyseen- alaistamalla yksiselitteiseksi oletettua merkkijärjestelmää.
Toinen keskeinen
VR-runouden tekijä on anonyymius. Pyrkimys on vallankumoukseen, johon kuka hyvänsä voi osallistua.
VR-runoudessa, jossa tekijä ei ole tiedossa, jää jäljelle vain teoksen kohtaaminen.
VR-runo luetaan satunnaisessa urbaanissa ympäristössä, jossa runon tekijäksi asettuu myös sen lukija, sillä hänen on joko osallistuttava runoon tai tietoisesti ohitettava se. Kuten kaikki perustavat taidesuunnat, myös
VR-runous näyttäytyy kerran synnyttyään itsestään selvänä ja vääjäämättömänä. Vain arkipäiväisen, banaalin uneliaisuuden ytimessä - liikenteen maailmassa, missä merkit katoavat funktioihinsa tyhjentyen - voidaan unissakulkijat suistaa raiteiltaan (vaikka meren yli ei olekaan kantautunut
VR-runouden elämäntyyliä ravistelevaa kapinaa).
VR-runous ei siis perustu ymmärtämiseen, vaan eräänlaiseen katastrofiin. Luontevimmin, jopa pienen kyllästyksen saattelemana,
VR-runous on otettu vastaan Ranskassa, jossa se on mielletty situationismin uudelleenlämmitettynä versiona. Vakavimmat seuraukset
VR-runous on kohdannut Arizonassa, jossa 2007 tapahtui runon aiheuttama onnettomuus. Vahingonkorvaukset nousivat noin 2 miljoonaan dollariin. Samalla tapauksen saaman julkisuuden vuoksi
VR-runouden määrä on juuri Arizonassa kasvanut huomattavasti.
VR-runon totuus on sen perustava vaikuttava voima. Kukin
VR-runon puhkaisema risteys on sittenkin kehotus lukea seuraavakin ohje toisin.
VR-runouden merkitys kulttuurille on lopulta psykoanalyyttistä identifikaatiota suurempi.
VR-runous opettaa taiteesta yksinkertaisimmallekin ihmiselle sen ikuisen totuuden, että taide sellaisenaan ei koskaan tarvitse lupaa, se ei tarvitse, se ei tarvitse rahoitusta, se ei tarvitse hyväksyntää, sen ei tarvitse miellyttää - se läpäisee itsestään kaikki ne pinnat ja kritee
rit, jotka sen olemassaolo vaatii.
(Yhtenä lähteenä käytetty Aleksis Salusjärven esseetä "Street-runous kumoaa lainsäädännön", Tuli & Savu nro 64 2011 , s 28 - 31)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti