Kerran kun profeetta lähti erämaahan rukoilemaan metsänpeittoa, hän kuuli kuusen puhuvan: ”Siihen aikaan kun kulttuurin aukko tavoitti suomalaisen metsän, kristillisen valouskon ja pakanallisen laiskuuden törmäys oli sivistyneelle ihmiselle eli Mikael Agricolalle niin ankara paikka, että hän ei osannut kirjoittaa metsän jumalan Tapion nimeä oikein. Ennen muinoin metsään lähtö oli nimittäin niin vaikea hetki, olemisen olon loppu ja työn tekemisen pakko, että tältä tappiolta piti pyytää etukäteen helpotusta, ja toivoa mahdollisiman pikaista paluuta yhteiseen, turvalliseen leiriin. Tästä tappion pelosta metsän jumala sai nimekseen Tappio eikä Tapio.” (SKVR XVI:1, 2008, Kuopio)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti