Maailman vanhin puu | Swedish spruce oldest living tree

Sorbifoliassa 2/1983 julkaistu kartta kuusen tulosta Suomeen.

Kuusta kasvoi koko Suomessa 100 000 – 120 000 vuotta sitten. Jäätiköitymisten aikana kuuset perääntyivät, kunnes viimeisen jääkauden aikaan noin 10 000 vuotta sitten, näreet palasivat idästä kohti länttä. Tuohon aikaan esimerkiksi Moskovan-Jaroslavin alueella kuusi oli ehdoton valtalaji.

Radiohiiliajoituksen mukaan kuusen yleistyminen alkoi noin 5 500 'korjaamatonta radiohiilivuotta ennen nykyaikaa' Karjalasta ja Turun puoleen saavuttiin noin 3 000 B.P. Radiohiiliajoitusta tukee teoria ilmastonmuutoksesta niin, että kun ilmasto muuttui kuusen menestymisehdot täyttäviksi, laji levisi sille biologisesti mahdollisella nopeudella kulloisellekin alueelle. (Sorbifolia 2/1983, s. 53 – 59)

Muuttuuko käsitys ”kuusen vaellusteoriasta” nyt, kun Ruotsin Taalainmaalta on löydetty 8 000 vuotta vanha kuusi? Vaelsivatko kuuset sittenkin lännestä itään eikä auringon nousun suunnasta kohti länttä?

Tosin kuusen leviämishistorian esittämistä selkeinä käyrinä on pidetty epäilyttävänä aiemminkin. Näreeltä on nimittäin löydetty erillisiä esiintymissaarekkeita eri puolilta Fennoskandiaa, ja on mahdollista, että näistä eteentyönnetyistä tukipaikoista kuusi on sitten sopivan hetken tullen levinnyt laajemmalle.

Joka tapauksessa uutinen maailman vanhimmasta puusta ja vielä kuusesta, jonka piti kuolla ennen mäntyä ja tammea, ”avaa luonnolle paikan, jossa kysymys sen vetäytymisestä, palaamisesta ja tulemisesta käy mahdolliseksi” (Tere Vadén: Karhun nimi, 23º45 2006, s. 27).

Voiko siis pienikin ilmastonmuutokselta hengissä säilynyt piste, palauttaa alkuperäisen luonnon?