torstai 24. tammikuuta 2008

Esikoisen altis sydän | Jonimatti Joutsijärvi

Jonimatti Joutsijärven piirros teoksen Tule on minun nimeni etu- ja takakannessa.

JONIMATTI JOUTSIJÄRVI

Tule on minun nimeni

ntamo 2007, 114 s.


Jos runoudesta kirjoittavista pitäisi valita yksi, ottaisin Jonimatti Joutsijärven (s. 1984). Esimerkistä käy Risto Ahdin kokoelman kritiikki nettilehti Kiiltomadossa.

Sama mistä pidän Joutsijärven arvosteluissa, toimii myös esikoiskokoelmassa: runoilijan sydän on avoin erilaisuudelle. Poissa ovat akateeminen pinnistely ”(jokainen älyllinen solmu on läsnäolon unohdusta)”, jonkun koulukunnan edustaminen tai henkilökohtaiset vihat.

(Keskisuomalaisen 24.1.2007 toimittama arvostelu jatkuu täällä. Savon Sanomat julkaisu arvostelun 2.3.2008)

4 kommenttia:

  1. Rita Dahl24. tammikuuta 2008 klo 6.22

    Joutsijärvi on vain hiukan jäävi lausumaan Ahdista, joka on käsittääkseni hänen (entinen?) opettajansa. Sidoksilta ei kukaan välty, eikä omanlaiselta diletantismilta. Sitä tuskin voi kukaan kiistää.

    VastaaPoista
  2. Jouni Tossavainen25. tammikuuta 2008 klo 2.42

    Tervehdys Rita,
    ja kiitos kommentista.

    Kuka ei haluaisi olla Ahdin oppilas? Tai kuka tuntee, että ei ole oppilas, kun lukee Ahdin runoja?

    Molempi varmaan parempi, jos kirjoittaa Ahdin teoksesta.

    Diletantti olen ilman muuta niin Ahdin kuin Joutsijärven runojen suhteen.

    tjt

    VastaaPoista
  3. Lassi Hyvärinen25. tammikuuta 2008 klo 5.42

    Kyl mie vaan allekirjoittaisin tuon mitä Jouni kirjoitat JJ:n kriitikonavuista tai nimenomaan asenteesta.

    VastaaPoista
  4. Rita Dahl25. tammikuuta 2008 klo 7.16

    No minä en haluaisi olla Ahdin oppilas, tosin sanon tämän tietämättä hänen pedagoginkyvyistään. Nehän ovat kirjoittajakoulutuksessa olennaiset. Valitettavasti joskus pedagogeiksi valikoituu henkilöitä, joiden pitäisi vain kirjoittaa omia tekstejään. Mutta ei tähän sen enempää - uuden keskustelun aihe.

    Ihailen kyllä Ahtia, mutta en haluaisi olla oppilaansa... Mutta mikä siinä, jos joku - varsin monet - haluavat. Runoilijanahan Ahti on omalla tavallaan (viime aikoina totuusrunoilija) erittäin hyvä, ja olinkin jakamassa hänelle Runebergia muutama vuosi sitten. On kyllä jäänyt viime aikoina tuo totuusrunouslevy vähän pahasti päälle...

    Ei ole molempi parempi, jos kirjoittaa jostakin "liian vaikuttuneena" tai hieman liian läheltä. Neutraalius voi kärsiä. Mutta ok tietysti, jos neutraalius säilyy. Joutsijärven Ahti-kirjoittelusta en tiedä. Paras olisi tietysti välttää kirjoittamasta niistä, joihin on liian läheinen suhde. Mutta eihän näin voi aina tehdä.

    Tuo "diletanttikommentti" ei tietysti liittynyt erityisesti Joutsijärveen tai sinuun vaan ihan meihin kaikkiin kirjallisiin toimijoihin. Olemme kaikki diletantteja omalla tavallamme, sidonnaisuuksia kun ei voi välttää. (Eikä tuttujen teoksista kirjoittamista.)

    VastaaPoista