Venäjän aakkoset | Alphabet of Power

Outi Parikka:
Äiti-Venäjän aapinen,
Atena 2007.

Venäjän ymmärtämisessä ei pääse juuri Moskovaa ja Pietaria pitemmälle Outi Parikan aakkosia lukemalla. MTV3:n Venäjän erikoistoimittajana Parikka on koonnut tietoa vallan keskuksesta, mutta laaja periferia ei kiinnosta häntä.

Evakkokarjalaisen tytär lupaa kirjastaan selviytymisopasta Venäjälle, jonka pinta-alasta 67 prosenttia kuuluu pohjoisille alkuperäiskansoille. Kuitenkin esimerkiksi suomalais-ugrilaiset kansat mainitaan yhden sivun tietolaatikossa, mutta loppuun kootusta 7-sivuisesta nettiosoitteistosta ugreja ei enää löydy.

Aakkosten mukaan materiaalin järjestäminen on näppärä konsti, kun tekstiä Venäjästä on saatavissa suomeksikin enemmän kuin ehtii lukea. Tietoa on myös Parikan kirjassa, mutta päällimäiseksi jäävät hänet omat kokemuksensa vallan sivussa eli byrokratian kohteena.

Parikka ei päässyt edes veronmaksajaksi, ennen kuin hän voiteli osastonjohtajaa konjakkipullolla. Moskovassa katsastus ei mene läpi, jos auton ensiapulaatikon sideharson päivämäärä on vanhentunut.

Eikä ole ihme, jos kuopiolaisen Ars Liberan taulut jäävät tulliin, kun 18 vuotta rahtia Venäjälle ajaneen firman rekka voidaan takavarikoida, ja Moskovan ohjeiden vastaisesti toimineen Pietarin tullin ei tarvitse antaa edes selvitystä laittomaksi todetuista toimistaan.

Venäläisyyden julmimpana ja terävimpänä kuvaajana Parikka esittelee Anton Tshehovin. Näin on, mutta toimittajan tiedot Tshehovista ovat ilmeisesti toisen käden tietoja, koska nelisivuisessa kirjallisuuslistassa ei ole Tshehovin kirjoja vaan pelkkiä esittelyteoksia kirjailijasta.

(Savon Sanomat 7.11.2007)