Pilvet viistävä Kuusikkoniemeä, omenat tippuvattuuli hymyilee
se on täynnä, puhumaan valmis
latvojen taivasniityllä:
äiti rannalta etsi aarretta
vesi löytyy vieläkin
isä niittää heinää, minä haravoin
suorissa riveissä kuusia
Sammaleiset askeleet
ja pian on syksy
kukkien haaruissa lakkaa haukottamasta
sahan puruinen joiku
uikuttaa, koira lentää jänistä viikset pystyssä aholla
ihankun junan johina pornaltaa
kun haulikot puhkeavat
metsään ei mennä enää kirves kainalossa
janoiset polut
kasvavat umpeen, heinikossa en näe
vinoja kantoja
kohdalla pysähdyn, on joku oksa
katkeaa kuin savipiipun varsi
kirveellä kalvosesta poikki
Ilta pimenee, kuusen latva läheni
hyökkääkö joku
kun tuuli liehtoo lävitseni pitkään
niin pitkään kuin nämä sanat
(Juoksijan Testamentti: s. 7-8)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti