mitä se on? kun sirkkojen ääni tummuu, hopea mustuu
repeää kuin jäinen kasvi
mies palaa jäljilleen, itään
pitkin umpihankea ylivalottunutta filmiä
jota rikkovat saappaat mustat
kuten kaupunkien hämähäkin seitit, etelässä
hän ei odota tältä matkalta mitään uutta, näkee itsensä
mustassa ikkunassa aivan selvänä, keski-ikä tukka
pystyssä
tukka pystyssä, maahiset, ottakaa nyt pojasta kiven
veden puun mitat, jotka määräävät veneen muodon
tai valokuva
eli mikä on minusta sama asia
että se varmasti muistaa kuolevansa
joka hetki
kuvansa ääressä
(Kaksitoista kuvaa: "IV", s. 48)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti