Hylättyjä esineitä 56 | Koreanliuska 1–7

Runopaperiteos Koreanliuska ripustettiin metsämuseo Lustoon kesällä 1997. Näyttelyruno pienillä muutoksilla julkaistiin Valittujen puurunojen 1985–1998 lopuksi uudessa, ennen painamattomien runojen osastossa ”Neulastie”. 

Ja vielä kerran Hylätyissä esineissä (2021). Kiireellä maata lämmitetään, talous kasvaa ja meri jatkaa lihomistaan runossa kuviteltuun suuntaan. Kun tavataan ihmisen rakentamalla vuorella, kelluvalla kaatopaikalla, nähdään kasvaako siellä viimeinen puu: 

Koreanliuska. 

Hylättyihin esineisiin sopivan moton tapasin tänään Jaan Kaplinskin runossa ”En tunne olevani kotonani tässä synteettisessä maailmassa”:

Kuolleista

esineistä, ihmisistä ja äänistä

meidän ympäristömme muodostuukin. Elävä perääntyy

edellämme niin kauan kuin koskematonta luontoa on vielä olemassa

tai elää hiljaiseloa rinnallamme –

kukkaruukussa, akvaariossa, seinänraossa, roskakuilussa.

(Jaan Kaplinski: Ilta tuo takaisin kaiken, Parkko 2021, suom. Anja Salokannel & Pauli Tapio, 191)