 |
| Puijo Kuopio 2020. |
myönnyn tai
kiellän
hylkään
hyvän
ja huonon,
toistan
molempia
ja kaunaa
ja
nostalgiaa ollakseni
maailmassa
itseni
hallitsija.
Takerrun
siis onnettomuuteen
toiseen
alkuun.
Ei se kasva edes
pientä
sattumaa.
Autuaita
ovat ne jotka saavat
yhteyden
hylättyihin
esineisiin,
autiomaahan.
”Eikö se,
mitä hylätään, mitä suljetaan ulos, ole aina tavalla tai toisella jonkun aivan
toisen alkuperän herättämää huimausta? Eikö se, mitä syljen pois, ole aina se,
mitä en ole ja mikä aaveen lailla kantaa mukanaan kysymystä siitä, mikä olisin
voinut olla?”
(Caterine
Malabou: Sattuman ontologia. Essee tuhoista plastisuudesta,
Tutkijaliitto 2021, suom. Eetu Viren, 78.)
Valokuvaruno, photo
poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/ Lisää kuvia: https://www.instagram.com/jounitossavainen/ Kts. myös Parnasso
5/2021 ”Seitsemän vuotta instaelämää”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti