 |
| Lissabon 2017. |
Porque quem ama
nunca sabe o que
ama Nem sabe por
que ama, nem o que
é amar ...Amar é a
eterna inocência, E
a única inocência
não pensar...
Sillä ne,
jotka rakastavat, eivät tiedä mitä rakastavat
Et
tiedä edes miksi rakastat, tai mitä on rakastaa ...
Rakkaus
on ikuista viattomuutta,
Ja ainoa
viattomuus on ajattelematta ...
Fernando Pessoan Lissabonissa tapaamani Alberto Caeiron runo ”O Meu Olhar”,
Minun tyylini, kuuluu hylättyihin esineisiin. En löydä sitä Pentti
Saaritsan, Janne Löppösen & Harry Salmenniemen suomennoksista enkä
Leo Saukkoriiven Minussa on monta -valikoiman (2021) tulkinnoista
ja kommenteista.
Valokuvarunous: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti