 |
| Saarinen Tervo 2021. |
jossain
pullistuu
meidän
korpus:
pilviä,
jälkiä
mitä tahansa
sirpaleita.
Sininen ja
valkoinen
syö järvestä
pohjat
lopulta koko
meren;
kaikki yhtä
ja samaa
elvytystä,
puhetta maasta
joka on jo
puhuttu.
Kuka sen
kestää
kyyneleensä
eivät johdu siitä,
toivonsa on
toinen;
joka ei sitä
ole tuntenut
ei siitä tiedä,
ja jota koskettaa
hämmästyy kätensä
muistia
ylistävää suuruutta.
Valokuvaruno, photo
poetica, mitä se on: https://www.tulijasavu.net/2020/09/valokuvarunous-poetica-photo/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti