Runoilijat ja tutkijat menevät metsään | Avain 4/2020

Avain 4/2020: Metsä.

Kirjallisuudentutkijat menevät metsään Avaimen numerossa 4/2020, jonka arvosteluja, artikkeleita ja esseitä saa lukea täältä. Metsä on myös Runokuun 2021 teemana. 

Metsä-numeron toinen päätoimittaja Karoliina Lummaa luonnostelee esseessä ”Metsän poeettinen kuvaus – luonnos” taiteilijakollektiivi IC-98:n ympäristötaideteoksen (2020) sekä Jouni Tossavaisen, Olli-Pekka Tennilän ja Pauliina Haasjoen runojen parissa metsän poeettisen kuvauksen mahdollisuutta.

Poeettisella kuvauksella Lummaa tarkoittaa runouden keinojen käyttämistä rinnan havaintojen ja luonnontieteellisen tiedon kanssa jonkin olion, paikan tai ilmiön ja sen merkitysten kuvaamiseksi luonnontieteelliselle kuvaamiselle verrattavana ilmaisutapana.

”Esseeni lähtökohtana on tutkimuksiini perustuva havainto siitä, että esteettisen, poeettisen ja tieteellisen välillä tapahtuu nyt kiinnostavaa risteämistä. Ennustan, että nämä risteämät muokkaavat parhaillaan metsäsuhteitamme ja tapojamme kokea ja käyttää metsiä. Esseessä esitän myös kysymyksen, miten uuden metsätaiteen ja -kirjallisuuden tutkiminen voisi osaltaan täydentää metsien ja biodiversiteetin kulttuurisista ulottuvuuksista käytävää, luonnonvarapolitiikkaan ja luonnonsuojeluun liittyvää tieteellistä keskustelua.”

Lummaan ekokriittisiin kirjallisuudentutkimuksiin kuuluu myös Kui Trittitii!: Finnish Avian Poetics (2017), jossa linturunouden poetiikkaa avataan kuuden runoilijan teksteistä: Eero Lyyvuo, Maila Pylkkönen, Timo Haajanen, Sauli Sarkanen, Jouni Tossavainen ja Antti Salminen.

Abstrakti Avain 4/2020

”Koronavuosi on ollut suuri ulkoiluvuosi. Metsäpolut, luonnonpuistot ja hiihtoladut täyttyvät ihmisistä, osin siksi, että muuallekaan ei voi mennä. Tarvitsemme metsää pysyäksemme järjissämme, mutta toisaalta silloin kun muutakin oli tarjolla, emme menneet metsiin ruuhkaksi asti. Tuntuu, että poikkeusaika on tehnyt näkyväksi jotakin oleellista metsäsuhteestamme: luotamme siihen, että metsä on, odottaa rauhallisena ja vankkumattomana ja auttaa meitä tiukan paikan tullen; muun ajan voimme oikeastaan olla ajattelematta sitä.”

Avainsanat:

metsä, metsäkirjallisuus, kansanrunous, nykykirjallisuus, metsäsuhde, ekokritiikki, posthumanismi