Tietoja Savon juutalaiskysymyksestä | Sannfinländarna

Taistelevien metsojen (2020) taustaan liittyy juutalaiskysymys, josta ei kerrota romaanissa. Kuitenkin esimerkiksi suomenmielisen- ja -kielisen Savo-lehden toimituksen suhtautuminen juutalaisiin valaisee paremmin kuin monesti on julkisuudessa kerrottu sitä, miten Kuopiossa suhtauduttiin von Wrightien tapaisiin ”ruotsikkoihin”.

Kun August Kuokkasen ja G. B. Mäkelän päätoimittamassa Savossa oltiin oikealla asialla, myös juutalaiset otettiin kielitaistelun aseiksi. Tänä päivänä vaikkapa perussuomalaisten kannattaisi ottaa oppia näiltä aitosuomalaisilta sysisavolaisilta, jotka pelkäsivät maahanmuuttajien ei vain käyvän rasitukseksi maallemme, vaan ”jos juutalaiset lasketaan Suomeen, on Suomen viimeinen hetki lyönyt".

Että Hitler ei ollut yksin, vaan tukea löytyi ja löytyy keskitysleireille myös Savon kristityiltä, on syytä kopioida Kansalliskirjastosta – ehkä myös lukea loppuun asti – koko Savon juutalaisjuttu, jota siististi sivutaan Aulis Korolaisen toimittamassa kokoelmassa Viittavälit. Poimintoja Savon vaiheilta ja kannanotoista vuosilta 1878–1968, Kirjapaino Oy. Savo 1968.

Veijo Tuomainen:"Pölkkypäät", 1990-luvun alkuvuodet, yksityisomistuksessa.

Sawo. Tietoja Pohjois-Savosta. Kuopiossa perjantaina huhtikuun 28 p:nä 1882.

Kuopiosta.

Pari sanaa juutalaiskysymyksessä.

Nykyajan mitä tärkeimpiä kysymyksiä on epäilemättä tuo melkein kaikissa sivistysmaissa keskustelun alaiseksi tullut juutalaiskysymys. On näet kaikkialla, missä vaan juutalaisille on suotu kansalais-oikeudet ja missä näitä löytyy suuremmassa määrässä, tultu huomaamaan, että tuo kansa, joka pääasiassa melkein yksinomaisesti harjoittaa kauppaa ja rahaliikettä, ajan pitkään on käynyt muille rasitukseksi. Sellaisia maita, missä juutalaisia pidetään oikeana maanrasituksena, ovat: Venäjä, Puola, Saksa, Itävalta-Unkari, elikkä ylipään kaikki flaamilaiset ja germanilaiset maat. Ne kansat sitä vastaan, jotka itse ovat taitavat kaupan teossa ja teollisuudessa mailman etevimmät, nimittäin englantilaiset ja ranskalaiset, ovat paremmin tähän asti voineet puolustaa itseänsä juutalaisia vastaan. Eipä kuitenkaan puutu niitäkään ääniä, jotka väittävät, että juutalaiset viimeksi mainituissakin maissa vähitellen tulevat saavuttamaan raha-asiat haltuunsa ja niiden kautta vallan ja hallinnon, elikkä toisin sanoen käyvät maalle ja kansalle rasitukseksi.

Jos vähän tarkastamme mitenkä on käynyt niissä maissa, joissa juutalaisille on suotu kansalais-oikeudet, voimme saada jonkunlaisen kuvan siitä vaarasta, joka jokaiselle maalle on tarjona, johon nuo Israelin lapset suurissa määrissä tulvaavat. Jo kauan ovat juutalaiset eläneet esimerkiksi Puolassa. Heitä kutsuttiin sinne vastapainoksi Puolan porvaristolle. Vähässä ajassa olivat nämä maailman kauppiaat saaneet haltuunsa kaiken kaupan, omamaiset kauppiaat hävisivät. Saadaksensa varsinaisen kansan haltuunsa, alkoivat juutalaiset herättää siinä kaikenkaltaisia himoja, jotka ennen olivat maassa tuntemattomia. Niin syntyi kapakoita kaikkialla ynnä muita riettauden pesiä, joissa kansa turmeltui. Mutta voidaksensa tyydyttää herätettyjä intohimojaan, täytyi kansan lainata rahoja juutalaisilta, jotka rahoistaan tietysti ymmärsivät ottaa kalliit prosentit kansaparalta. Maanomaisuus joutui vähitellen juutalaisten haltuun ja ennen vapaa kansa juutalaisten orjuuteen, huonoiksi vuokraajiksi ja päiväläisiksi. Eikä paljoa paremmin käynyt aateliston ja ylimyskunnankaan. Liukkaalla, imartelevalla luonnollaan ymmärsivät juutalaiset kiedota raha-asioihinsa maan ylimyksetkin, jotka puolestansa hekin vaipuilevat velkoihin ja näin tulivat juutalaisten mielivallasta riippumaan. Löytyypä niitä, jotka arvelevat juutalaisten kutsumista Puolaan pääsyyksi tämän valtakunnan lopulliseen häviöön.

Mutta kaikkialla, missä juutalaiset oivat saaneet kansalais-oikeudet, käy heidän pyrintönsä tässä edellä kerrottuun suuntaan, se on saada kansa, maanomaisuus, hallitus, kauppa ja teollisuus haltuunsa. Saksanmaalta on alkanut kuulua yhä haikeimpia hätähuutoja juutalaisten ylivallan kasvamisesta. Ja kuitenkin saivat juutalaiset siellä vasta verrattain myöhään, joku vuosikymmen sitte, kansalaisoikeudet. Kansalaisoikeudet saatuaan, tuimasi näet Saksanmaalle niin runsaassa määrin juutalaisia, että niitä nykyään yksistään Berlin'in kaupungissa on enemmän kuin koko Ranskanmaalla. Saksastakin kuuluu jo, että juutalaisten vallassa on suurin osa kaupasta, rahaliike, sanomalehtikirjallisuus, heitä löytyy kaikissa valtion viroissa ylhäisestä alhaiseen asti, ja kaikkialla tekevät he työtä yhteen suuntaan, päästäksensä valtaan, yliherruuteen muun kansan yli. — Yksistään Englannista, jossa vaan löytyy noin 4l,000 juutalaista, alkaa jo kuulua ääniä heitä vastaan. Ia kuitenkin ovat englantilaiset maailman mainioin kauppakansa.

Mikä antaa sitte juutalaisille näin mahtaman voiman ja neron saada muita kansoja sortumaan ja valtaansa?

Voimme siihen lyhyesti vastata: se on heidän uskontonsa ja siveysoppinsa. Kuten kaikki lukijat tietävät, löytyi Vapahtajan eläessä puolue juutalaisten joukossa, jota nimitettiin farisealaiseksi. Tätä puoluetta on useasti väärin käsitetty joksikin uskonolliseksi lahkoksi. Sellainen ei kuitenkaan farisealaiset ollut, vaan päin vastoin täydellisesti kansallinen puolue, niin täydellisesti kansallinen, että tuskin mikään kansa maailman historiassa voipi antaa sellaista esimerkkiä. Nämä farisealaiset ovat luoneet nykyisen juutalaisuuden. Heidän puuhansa tarkoittavat saada juutalaiskansaa niin eroitetuksi muista kuin suinkin oli mahdollista ja saada heitä muiden kansain herroiksi. Farisealaisten nimikin, joka tulee heprealaisesta sanasta ,,parasch" (eroitettu), osoittaa heidän pyrintöjensä tarkoitusta. Heidän kansastaan oli tulema sellainen ruhtinas, jonka piti muut mailman kansat saattamaan juutalaisten valtaan, juutalaiset seisoivat muka kaikkia muita kansoja ylempänä, olivat mailman valittu kansa, muut kansat heidän välikappaleitansa, joita mielin määrin sai kohdella, pettää, halveksia, rääkätä ; yksistään ,,pakanamaiden" tomukin oli niin saastaista, että oikea farisealainen kotimaahansa tullessa maan rajalla kääntyi ympäri ja pudisti jaloistaan pois tuon saastaisen maan tomun, jotta ei sen kautta tahrisi omaa, ,,pyhää" maatansa.

Mutta kaikkea tätä ei opettanut vanha Testamentti. Täydyttiin siis hankkia kansallinen kirjallisuuskin, johon farisealaisten säännöt koottaisiin ja ne niin muodoin säilyisi jälkimaailmalle. Näinä koottiin vähitellen erääsen kirjaan, jota kutsutaan ,,Talmudiksi". Tässä kirjassa löytyy nykyisen juutalaisuuden siiveysoppi, valtio-oppi ja ylimalkain kaikki viisaus kätkettynä. Siitä tuovat juutalaiset oppineet koko katsantokantansa, joka ei suinkaan ole hyödyksi kristityille eikä niille kansoille, missä sitä pannaan käytäntöön.

Otamme tähän muutamia esimerkkiä siitä, millä silmällä juutalaisten Talmudissa katsellaan kristityitä. Aina kun Talmud mainitsee Kristuksesta ja kristityistä, käyttää se mitä katkerinta vihaa, oikein hurjaa, kiihtynyttä raivoa. Kristityitä kutsutaan siinä tavallisesti: ,,Bileamin opetuslapsiksi", „vääräoppisiksi" (minim) „ pakanoiksi", ,,nazarealaisiksi". Kristus saa siinä osakseen nimiä, tämän kaltaisia: ,,Tuo mies", ,,Se, jota emme tahdo mainita" ,,Nazarealainen", ,,Narri" ,,Tuo hirtetty", ,,Absalon" ,,Stadan poika" ,,Panberan poika" ,,kansan villittäjä" j. n. e. Eräässä paikassa lausutaan: ,,hän niitetyksi tulkoon hänen (Iesuksen) muistonsa, ja pois pyhityksi hänen nimensä". Nykyaikaisten juutalaisten mielipiteistä Kristuksesta mainittakoon erään saksalaisen ,,rabbinin" (oppineen) Abraham Geiger'in lauselmista esimerkiksi tämä: „ Kristus oli farisealainen, joka ei tuonut maailmaan mitään uutta'".

Juutalaisesta siveysopista mainittakoon muun muassa seuraavata:

Nillel, jota juutalaiset itse pitävät farisealaisista viisaimpana oppineempana ja jaloimpana, lausuu: ,,Kukaan oppimaton ei helposti voi karttaa syntiä ja yksikään oppimattomasta kansasta ei ole hurskas." Oppimattomalla tässä tietysti ymmärretään niitä, jotka eivät tunne juutalaisten kirjallisuutta, eivät ole Kirjanoppineita". Tämähän kuuluu ihan samalta kuin mitä evankeliumeissa sanoo juutalainen: ,,tämä kansa, joka ei tunne lakia, on kirottu". Pahuus, petos ja vääryys ei ole niinkään määrällisiä asioita Talmudissa. ,,Taiwaan ja helvetin väliä on ainoastaan kahden sormen kiveys; syntisen tarvitsee vaan katua syntinsä, niin auvaistaan taivaan portit hänelle". Mahtuuhan siihen lauseesen vääryyttä, jos kuinka paljon, koska niin helppo on saada se anteeksi tulevassakin elämässä. Israelin kansasta opettaa Talmud niinikään ihan selvästi, että Moseksen antama laki kohottaa Israelin kansan maailman kaikkia kansoja korkeammalle.

Se on siis ihan luonnollista että kansa, joka ammentaa tämänkaltaista viisautta kirjallisuudestaan ja samassa näin katkerata vihaa kristityitä ja ylimalkain kaikkia muita kansoja (pakanoita, hepr. goijim) kohtaan jo lapsuudestaan, ei voi olla niille kansoille siunaukseksi, joidenka herraksi se tulee. Ja melkein kaikkialla pääsee juutalainen siihen asemaan, sillä hänellä ei ole missään maassa isänmaanrakkautta, ei lähimmäisenrakkautta, hän käyttää aina lähimmäisen hätää hyväksensä (jos tuo lähimmäinen näet ei kuulu hänen omaan kansaansa), sanalla sanoen, hän käyttää kansoja ,,jalkainsa astinlaudaksi" kohotuksensa maailman herraksi ja siihen käyttää hän minkäkaltaisia välikappaleita vain käteen sattuu. Nekin juutalaiset, jotka sydämessään ovat luopuneet juutalaisten uskonnosta, pitämät kuitenkin jälellä tuon kansallisaatteen, että he ovat maailman herrat ja tekevät työtä samaan suuntaan, kuin kaikki muutkin juutalaiset. Ihmeellistä kyllä, löytyy kuitenkin Euroopassa paljon niitäkin kristityltä, jotka puolustavat juutalaisia ja heidän oppinsa perustuskirjaa Talmudia. Löytyy niitäkin, jotka ylistävät Talmudin oppia mailman mainioksi. Tämä viimeksi mainittu seikka nähtävästi perustuu siihen, etteivät sen kirjan ylistäjät tunne ylistyksensä esinettä. On näet niiden monien Talmudin käännösten joukossa, joita löytyy eri kielillä Europassa, aivan harva täydellinen, sillä sensuuri (painohallinto) on niistä tavalliseoti karsinut pois kaikki, joka loukkaa kristinuskoa. — Talmudissa tietysti on myöskin paljon siveellisesti hyvääkin. — Mitä muuten tulee juutalaisten puolustajiin, ovat ne osittain sellaisia, jotka ovat juutalaisten palveluksessa taikka kuuluvat tuohon nykyajan n. n. ,,Liberaalisuuteen", joka muka vapaamielisyyden ja vapauden innossa menee niin pitkälle, että se uhraa kaikki kansallisuudet, uskonnot ja oman nahkansakin, saadatsensa muka olla vapauden sankari. Tällaiseen oppiin tietysti kuuluu sekin, että juutalaisillekin myönnetäköön täydellinen vapaus tehdä mitä tahtovat. Ovatpa meidän maassa menneet niin pitkälle, että ovat nostaneet haikean huudon uskonnollisesta vainosta, kun eräs juutalaispoika viime kesänä omasta, vapaasta tahdostaan kastettiin kristin uskoon.

Tässä kerrotut esimerkit silmäimme edessä, on vaikea ymmärtää sitä kevytmielisyyttä, jota ruotsinkiihkoiset olevilla valtiopäivillämme osoittavat, tahtoessaan saada juutalaisille meidän maassa kansallisoikeudet. Tosin sanottiin vaan että se oikeus annettaisi ainoastaan maassa syntyneille juutalaisille, mutta johan sen ymmärtää yksinkertaisinkin, että tänne olisi tulvaellut tulvaamalla juutalaisia ja muutaman vuosikymmenen perästä olisi jo kyllä ollut Suomessa syntyneitä juutalaisia. Tuskin on luultavata, että meidän ruotsinkiihkoiset viimat niin yksinkertaisia, etteivät he tässä edellä kerrotuita seikkoja älynneet, vaan syy on etsittämä muualta. — Olisihan seuraus juutalaisten tänne muutosta se, että muutaman vuoden kuluessa kaikki kauppa olisi heidän käsissään, maanviljelys samaten ynnä muut elinkeinot, kansa sortuisi köyhyyteen ja kurjuuteen ja samassa olisi suomalaisuuden asia kuollut. Tukea siis etsitään juutalaisiltakin ja näin olisivat ruotsikot valmiit — käyttämällä heidän omaa lausettaan — vaikka myymään isänmaansa, kun kauppakirja vaan ruotsiksi kirjoitettaisi. Mutta onhan erään maamme ruotsinkiihkoisten johtajan tunnussana: ,,IIdi patria, ibi bene" (missä hyvä on olla, siinä on isänmaa.)

Me puolestamme yhdymme siihen mielipiteesen, jonka kunnallisneuvos Meurman äskettäin lausui, että olisi »viisainta ajaa pois maasta nekin juutalaiset kuin täällä ennestään laittomasti oleskelevat, ennenkuin ehtivät lisääntyä tuhansiin. Onhan — katseltakoon asiaa miltä kannalta tahansa — oman itsensä pelastus ensi tehtävä. Voimme tässä käyttää juutalaisten omaa keksimää lausetta, „ parempi on että yksi mies kuolee kansan edestä, kuin että koko kansa hukkuu", elikkä juutalaisiin sanoitettuna: parempi on että joku sata juutalaista ajetaan maasta, kuin että koko maa ja kansa annetaan juutalaisten mielivaltaan, sillä silloin käy, kuten eräs saksalainen lehti lausui, kun se hiljattain puhui Suomen juutalaiskysymyksestä, ,,jos juutalaiset lasketaan Suomeen, on Suomen viimeinen hetki lyönyt". (Satak.)