”Haminalahdesta” 1869 ja 2020 | Ferdinand von Wright

Ferdinand von Wright: "Haminalahdesta", noin 1869.
Adolf von Wrightin pojan Victorin tyttären Mary von Wrightin
testamenttilahjoitus Kuopion taidemuseolle 1987.

Romantiikkaan viittaavan wrightiläisen laatumaalauksen edessä ei ehkä näe, miten ankarat konkurssivuodet ovat takana teoksen valmistumisvuonna 1869. Venäjän suuriruhtinaskunnan viimeiset kovat nälkävuodet olivat päättyneet 1868, kymmenesosa Suomen väestöstä – eli noin 200 000 kansalaista – oli kuollut nälkään ja tauteihin, ja samana vuonna Haminalahden kartano meni konkurssiin.

"Haminalahden" elo-syyskuun 1869 
maisema 20. heinäkuuta 2020.

Nälkävuosien rasittaman kartanon ja sen isännän Adolf von Wrightin velkatakausten lauettua keväällä 1868 Helsingfors Dagbladetissa oli julkaistava myynti-ilmoitus koko Hovista rakennuksineen, torppineen ja metsineen. Wrightien naimattomien tytärten Minan ja Rosan pelastettua kartanon, Adolf perheineen muutti Helsinkiin, jossa taiteilijaveljeksistä vanhin Magnus oli kuollut kesällä 1868.

Vanha, hirsistä rakennettu kartano monjaine rakennuksineen seisoi Kallaveden rannalla. Uuden, keisarinkeltaiseksi maalatun Hovin Adolf rakennutti Myllymäelle, vaikka rakennuksen suunnittelijalle Magnukselle olisi riittänyt entinen rantamaisema. Puretun tuulimyllyn tienoille uusi Hovi valmistui 1850. Samana vuonna kuoli Wrightien sisarusparven isä, Suomen sodassa haavoittunut tykistökapteeni Henrik Magnus.

Vanhan kartanon paikalle Wrightien sisarusparven kuopus Ferdinand rakennutti Lugnetin. Vaaleanpunaisessa eli pionin värisessä entisessä sotilasvirkatalossa Ferdi asui renkinsä ja uskollisen palvelijan Ville Huttusen kanssa parikymmentä vuotta ja maalasi tauluja yhtenä ensimmäisistä pelkästään kuvataiteella itsensä elättäneistä suomalaisista.

Vuoden 1869 teosta Haminalahdesta Ferdi saattoi hahmotella joko suoraan pellavakankaalle Saksasta oppimallaan märältä märälle -tekniikalla Hovin vastakkaisella Haminalahden rantapenkalla – nykyisellä lahden ja Suopeltovuoren välisellä rantatiellä – tai rannalla piirtämiensä luonnosten pohjalta. Joka tapauksessa teos on viimeistely Lugnetissa, eikä Ferdin tiedetä harjoittaneen varsinaista ulkoilmamaalausta, ei edes ennen ensimmäistä halvauskohtausta.

Samaan aikaan Ferdinand Canthin 25-vuotias vaimo, Kuopiosta vuonna 1863 muuttanut Minna Johnson, odotti kolmatta lastaan Hannaa Jyväskylässä. Kymmenen vuotta myöhemmin, kun aviomies Ferdinand kuoli, Minna Canth perheineen muutti takaisin kouluaikojensa Kuopioon ja alkoi toisen Ferdinandin ja Minnan yhteinen kaupunkiaika ja -elo, josta emme tiedä juuri muuta kuin että molemmat taiteilijat ovat syntyneet samana päivänä 19. maaliskuuta.

Yhtä vähän tiedämme Ferdin elämästä vuosina 1868 ja 1869; yhtään päiväkirjamerkintää ei ole tallessa. Se kuitenkin on varmaa, että vuonna 1869 hän maalasi ”Haminalahden” lisäksi teoksen ”Sisäkuva Lugnetista”, josta romaani Taistelevat metsot (2020) sai osan lavastuksestaan. ”Haminalahdesta” ja ”Sisäkuvasta” romaanin tapahtuma-aikaan on viisitoista vuotta.

Rannassa vanhoista Hovin rakennuksista on jäljellä kaksi. Hirsiaitan vieressä seisoo vielä pärekattoinen sauna tai savusauna. Ehkä savupiippu viittaa karjakeittiön tyyppiseen päätyyn, jossa lämmitettiin kylpyvedet? Rannalla odottaa myös valkeapuseroinen nainen, ihminen kuin saivare luonnon kämmenellä, kuten niin monissa Ferdin teoksissa.

Äitini ja isäni tuulensuoja Anja Tossavainen pesi pyykkiä Rönön rannassa
keväällä 1958, ja Ferdinand von Wright maalasi
"Haminalahden piikatytön" 1840-luvulla.

Miksi nainen, miksei 32-vuotias renki Ville, joka olisi lähdössä soutuveneellään Haminalahden taakse; Tahvananlahden torpalla vaimo odottaa kolmatta lasta, Justiinaa? Ehkä tämä on 47-vuotiaan, parhaissa miehuuden voimissaan eläneen Ferdin, muistutus Minasta tai Rosasta, jotka pelastivat kartanon?

Joka tapauksessa paidan valkeudesta ja pään huivittomuudesta päätellen naisoletettu on joku muu kuin kartanon piika tai palvelija. (Hyvän teorian kyseenalaisti jo Taistelevien metsojen julkistamistilaisuudessa 25.8.2020 Kuopion taidemuseon intendentti Marja Louni esittelemällä minulle ennestään tuntemattoman Ferdin maalauksen ”Haminalahden piikatyttö”, jolla on yhtä valkea pusero ja paljas pää kuin ”Haminalahden” ainoalla ihmisellä.)

Uudemman punertavan ulkohuoneen, ilmeisesti huussin, vieressä seisoo kuusi. Onko se veljesten päiväkirjojen Mummon kuusi? Vai onko Mummon kuusi tuo taulun vasemman etualan rantakuusi, joka on mukana myös ”Rajuilmassa Haminalahdelta” (1857)? ”Rajuilmasta” on kaadettu tuo ”Haminalahden” rantakuusi, joka nostaa telttakatosta teoksessa ”Haminalahden puutarhassa” (1856/57).

Kuusen ohi pohjoista kohti mentäessä vanhemman, harmaan nuottakodan takana odottaa uudempi uimakoppi. Sen Adolf rakennutti lapsilleen, jotka eivät saaneet seurustella liiaksi rahvaan kanssa. Tämä selviää Adolfin pojan, wrightiläisen työväenliikkeen perustajan Victorin, muistelmista.

Etualan sorsapoikueen koosta päätellen maalauksen ajassa eletään elo-syyskuuta, siis suurin piirtein samaa vuodenaikaa kuin ”Näköalassa Haminalahdelta” (1853). Siihen viittaisi myös pelto, josta on korjattu eloa, joko vilja- tai heinäsatoa.

Ja jos varjoja katsoo, päivä on illan puolella. Mutta ei yhtä pitkällä kuin rasvatyynessä ”Näköalassa”, joka on maalattu vähän ”Haminalahden” oikean reunan ulkopuolella seisovalta Haminavuorelta. Aurinko on noussut Kuopion suunnasta, Neulamäen takaa, ja on vasta kiertymässä lännen kautta liki pohjoista Kallavettä, jossa mantereen ja Salonsaaren välistä pilkottaa saari tai saaria, ehkä Honkasaari tai Maanamonsaari.

Ja jos tuosta saaren ja Salon välistä katsoo, siellä odottaa syyllinen, Vuoriperän saari, jossa asuminen synnytti Taistelevat metsot.

Suurin piirtein näillä sanoilla esittelin "Haminalahtea" Taistelevia metsojen julkistamistilaisuudessa Kuopion taidemuseossa 25. elokuuta 2020.