 |
| Sonja Saarikoski: "Pitkät jatkot", Image 2020, 36. |
”Alussa imitaatio ja kilpaileminen ovat läsnä, mutta niillä on yhä tunnistettava objekti, joka on siinä mielessä konkreettinen meille keskinkertaisille intellektuelleille, että se vaikuttaa taistelemisen arvoiselta. Jos meidän olisi määriteltävä tämä objekti, sanoisimme sitä älylliseksi ja taiteelliseksi kaikkivoipaisuudeksi. Se on ylivaltaa tai hegemoniaa kulttuurisessa maailmassa, ja sekä Nietzsche että Wagner tavoittelevat sitä. Useimmat intellektuellit tietenkin sanovat, että he tavoittelevat vain erinomaisuutta. Kilpailullisuus on jotakin, mihin toiset ovat addiktoituneita, eivät he. Silti he kaikki kuitenkin ymmärtävät järisyttävän katkeruuden, joka voi kehittyä ulkoisesti mitättömimmänkin vastustuksen tuloksena. Älymystön maailmasta puuttuvat objektiiviset kriteerit, ja siksi vertaisten vaivihkaisen arvioinnin on näyteltävä ratkaisevaa roolia. Tämä asiantila ei voi olla synnyttämättä suurta määrää harhaisuutta. Tällaisen maailman sisäänrakennettu potentiaali niin sanotuille ’paranoideille’ häiriöille on huomattava.”
(René Girard: Kellariloukon
psykologia, Idiootti 2020, suom. Olli Sinivaara ja Tuukka Sandström, 191)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti