Entä jos some katsoisi sinua | Some Person

Somesta sanotaan sitä ja tätä ja varsinkin hän, joka ei ole mukana esimerkiksi Facebookissa, Twitterissä tai Instagramissa. Entä, jos some katsoisi sinua niin kuin televisio katsoo katsojaa Ylen Sohvaperunoissa?

Mitä minun somepeilistä näkyy? Paljastuuko someruudustani vihaviestien levittäjä ellei peräti kirjoittaja? Milloin viimeksi jaoin positiivista energiaa?

Kaikki neljä somekanavaani ovat kaikkien luettavissa ja kommentoitavissa. Yhtään viestiäni blogissani, fbookissa, tvitterissä ja instassa ylläpitäjä ei ole pyytänyt poistamaan. Yhtä viestiä olen pyytänyt tarkistettavaksi ja tietääkseni vain Timo Hännikäinen on poistanut fbookin kavereistaan.

Päivitysteni vihat ja energiat ovat siis kenen tahansa tarkistettavissa. Myös tykkäämäni sivustot näkyvät fbookissa, mutta muiden peukalon nostojeni kartoittaminen on hankalampaa. Tai ehkä ei-tykkäykseni yhtä hyvin kertovat siitä, millaisen naaman haluaisin nähdä somepeilistäni?

Yksi on ylitse muiden: hyvä kuva

Fbookin julkiset ryhmäni ja tykkäykseni viittaavat varsin kulttuuripitoiseen netin käyttäjään.

Olen mukana 54 ryhmässä, joista kaksikolmasosaa liittyy kirjallisuuteen. Sukukansojen ja luonnon ystävien ryhmiinkin haluan kuulua. Tykkäysten puolella somepeilistä näkyy erilaisia kulttuuriyhteisöjä (47), kirjailijoita (27), lehtiä (19), yleä (8), ravintoloita (7), kustantamoja (6), kuvataiteilijoita (5), poliitikkoja (4), nettisivuja (4) ja kirjastoja (4).

Näköjään fbookissa lähes mikä tahansa ystävän päivittely pyytää ja on saanut peukkuni. Mutta kuinka moni kavereistani on ystäväni, voiko senkin päätellä tykkäyksistäni. Ainakin kaverikseni olen halunnut ja hyväksynyt muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta vain sellaisen ihmisen, jonka olen tavannut.

Ehkä nuo muutamat poikkeukset kertoisivat persoonastani enemmän kuin tuhat kaveria, mutta en halua käyttää hyväkseni heidän nimiään. En edes tässä, ja miltä se taas näyttää peilissä. Olenko pelkkä hurskastelija, kun pelkään loukkaavani kaveria, jonka päivityksiä voi hoitaa kone tai sihteeri?

Yksi on kuitenkin ylitse muiden: hyvä valokuva. Hyvää kuvaa, jonka määrittelyn jätän seuraaviin postaukseen, en osaa olla tykkäämättä – erityisesti jos se otettu kuusesta, vaikka sitä olisi töhritty millä hyvänsä tekstillä. Liikkuvaa kuvaa saatan vilkaista, mutta en tykkää äänekkäästä vilinästä. Someni on äänetön, koska hiljaisuus ruokkii ajatuksen löytämisen mahdollisuutta.

Insta on varsinainen kuvan paikka, tvitteriä silmäilen yhtä harvoin kuin päivittelen. Ja tästäkin blogi-jutusta on vinkattava fbookissa, jos haluaa kävijöitä saati kommentoijia, jotka katosivat blogspotista muutama vuosi sitten.

”Lyhyempi, leveämpi ja leppoisampi”

Entä se ryhmä, johon en liity, ja ne päivitykset, joita jätän tykkäämättä. En voi syyttää peiliä, jos tässäkään suhteessa en osaa olla aurinkoisin energian levittäjä.

Peukalo ei ole noussut ja tulee tuskin nousemaan jatkossakaan kovin monelle mainokselle, pelkälle minä-minä-pärställe eli selfielle, mitatulle tulokselle, saalissaavutuksille sekä muille suorituksille töissä ja vapaa-ajalla – siis menoille sekä tuloilla ylvästelylle – ruoka- ja vauvakuville ja lapsille, joita kuvannut aikuislapsi pitää vain lapsina, (lento)turisteille, auringon laskuille, autoille, markkinaurheilijoille ja heidän maksumiehelleen penkkiurheilijalle.

Mutta onhan huippu-urheilijakin ihminen, vaikka hän ei tervettä päivää näe. Niinpä tykkäisin, jos KuPSin naisten edustusjoukkueen hyökkääjä Paula Auvinen päivittäisisi somessa kuten Kuopion Kaupunkilehden kysyessä, mikä hänestä tulee isona. Auvinen (pituus: ”pyöristettynä 160 cm”) vastasi:

”Lyhyempi, leveämpi ja leppoisampi.”

Jospa joskus someruudustani näkyy yhtä leppoisa palloilija, joka pelkää elämässään vain tätä: ”Eväiden loppumista töissä.” Toisaalta, jos eväät loppuvat Paulaltakin, meneekö muillakaan kovin hyvin.