Etutöölön oraakkelit | J. V. Snellman ja J. O. Ehrnrooth

Kuopion ensimmäisen patsaan Johannes Takanen muovaili ja valoi Roomassa 1884-1886. Alkuperäiskansa epäilee, ettei tällä herralla ole käsiä, koska päätyöläisellä ei ole niille  käyttöä. Kuvan Snellmanin puiston kuuset kaadettiin vuonna 2018.

”Kuopion oraakkeli” J. V. Snellman kannatti Suomen metsien hakkaamista mahdollisimman nopeasti, koska puunjalostusteollisuus loppuu joka tapauksessa edistyneemmän ”maatalouden jalompien tuotteiden” vallatessa vientimarkkinat (Markku Kuisma: Saha, 2016, 84).

”Etutöölön ennustaja” Jari Ehrnrooth juttelee tänä päivänä, kuten 1800-luvun Snellman, joka toi ja tuotteisti Hegelin Suomessa. Hegeliläisestä sivistysuskostaan huolimatta esimerkiksi Zachris Topelius päätyi kuitenkin luontokäsityksessään suurin piirtein päinvastaiselle näkökannalle kuin Snellman ja Ehrnrooth, jonka kuoharointeja mietin jo 1. lokakuuta 2019 täällä: ”Kuoharit | Eskelinen, Nylén ja Ehrnrooth”.

J. V. Snellman Litteraturblad 6 juli1847

”Hengen maailmassa ei suurenmoisinta ole se, mikä on lähinnä luontoa, vaan se, joka lähinnä vastaa hengen omaa luonnetta.

Luonnon muodot eivät ensinnäkään ole suinkaan kauneimpia. Jollei kukaan maalari tai kuvanveistäjä olisi luonut esim. kauniimpia ihmiskasvoja kuin luonnon tuottamat, tuskin kukaan puhuisi kauneutta luovasta taiteesta. Muodon suurempi kauneus kuuluu tässä yhteydessä hengen maailmaan, perustuu mielikuvituksen synnyttämään ihannekäsitykseen siitä, millaisilta ihmiskasvojen pitää näyttää, jos niiden pitää ilmaista hengen olemukseen sisältyvää kauneutta.

Ihmisen ulkomuodossa ei luonnostaan ole tätä kauneutta, koska hän lähtee luonnon käsistä eläimenä ja lähestyy vasta sivistyksen kautta sitä todella järjellisen olennon tasoa, jolla hänen tulee olla. Niinpä toiseksi luonnonihmisen ajatukset ja mielikuvat ovat runsaimpia, ylevimpiä, eniten ihmisjärjen arvon mukaisia. Tietämyksen karttuessa tunne ei aina syvene eikä tahto jalostu.

Tietämys saattaa kuitenkin jalostaa sekä tunnetta että tahtoa. Emme toki otaksu, että tri Lönnrot kiistää tätä. Mutta koska kaunein runous ei voi olla muuta kuin mitä selvimpiä ja ylevimpiä ajatuksia, jaloimpia aikomuksia ja syvintä tunnetta, jotka ilmaistaan kauneimmassa muodossa, pystyy sivistyneiden runous, taiderunous, pakostakin saavuttamaan korkeamman tason kuin kansanrunous, luonnonrunous.”

Jari Ehrnrooth Yleisradio 21. lokakuuta 2019

”Aistit valtaavan luonnon vastaansanomaton ihmeellisyys erehdyttää mielen antamaan kohteilleen itseisarvon, jota ei ole siinä mikä on annettua. Arvokasta voi olla vain se, minkä ihminen on luonut, muokannut tai omakseen ottanut. Luonto sinänsä on tuskin muuta kuin lumoavaa aineiden vaihduntaa…

Luonnonpalvonta sopii alkuperäiskansoille, mutta tieteellisen maailmankuvan jalostama korkeakulttuuri kohoaa aistilumouksen yläpuolelle. Darwinin ja evoluutiotutkimuksen jälkeen on kiistatonta, että luonto vain sopeutuu muuttuviin olosuhteisiin eikä sen seasta voi löytää tavoitteitaan vapaasti harkitsevaa henkeä…

Vastaavasti myös kuva luonnosta muuttuu. Ei ole mitään Luojan luomaa koskematonta luontoa jota tulisi nöyränä arvostaa. On vain erilaisiin olosuhteisiin sopeutuvia luonnon olioita ja prosesseja. Arvot ja arvostukset ovat kulttuurisia luomuksia kuten niitä vaaliva ihminen. Me voimme pitää aarnimetsää arvokkaana, mutta se on vain mielipide, ei tosiasia…

Mikään ei silti horjuta homo sapiensin asemaa luonnon voittoisana valtiaana. Tästä voisin lyödä vaikka vetoa Pentti Linkolan kanssa, mutta se veto olisi niin pitkä, että elinajan odotteeni vuoksi joudun heittämään ennusteeni ilmaan."