maanantai 4. maaliskuuta 2019

Kolmasosa "Kuohareista" luettu: viisi virhettä




Ääneen lukiessa silmille on hypännyt viisi kirjoitusvirhettä. Jokainen liikaa ja yksikin syy, miksi en halua lukea aiemmin julkaistuja kirjojani.

Mutta nyt on pakko. Autofiktio on myös tunnustamista, mitä äänikirja jatkaa ja jota saatan jatkaa loputtomiin.

Korjauksia:

20˗21 ”ei perään” 2 x
75 jonka > joka
131 ellei hän ei olisi > ellei hän olisi
133 avannut > avanneet

147 tippuvaa > tippuvan

Uusimmassa Imagessahttps://www.apu.fi/artikkelit/tunnustamisesta?_ga=2.112197575.2116969230.1551711135-249083376.1550740890 kirjailija Riikka Pulkkinen pohtii suhdettaan kirjoittamiseen pääsemättä lopulta varmuuteen, oliko hänen viime vuonna ilmestynyt romaaninsa Lasten planeetta totta, autofiktiota vai jotain muuta.

Subjetkin paluu olisi lisättävä Pulkkisen esseen ja Kuohareiden autofiktioon liittyviin pohdintoihin. Tekijä on kuollut, todisti strukturalisti Ronald Barthes 60-luvun aluksi ja kirjoitti itsestään tekijän 70-luvulla. Subjektista jos mistä teoretisoitiin eroon A. J. Greimasin semiotiikassa, josta sain nauttia Tampereen yliopistossa 80-luvulla. Lopputulema suurin piirtein sama kuin F. Dossen kaksioisaisessa Strukturalismin historiassa:

”On paradoksaalista, että tämä semioottinen ohjelma, joka esitti yhdistävänsä Proppin oppeja, Lévi-Straussin myyttianalyysia ja Hjelmslevin Omkring sprogteoriens grudlaeglse -teosta,  ei tuottanut uskottavia tuloksia. Greimaslaisuus näytti päinvastoin sulkeutuvan nopeasti itseensä yhä enemmän luottamukseen perustuvan abstrahoimisen pariin: se toimi kuin puhdasoppisuus alati tyhjenevässä kirkossa. Se otti käyttöön yhä enemmän hienostuneempia logiikan soveltamisen keinoja saavuttaakseen pettymyksen tuottavia ja usein tautologisia tuloksia:
Muistan olleeni erään tunnetun Greimasin oppilaan hyvin paksun, avioliittoa käsittelevän väitöskirjan esittelijänä. Siinä pääteltiin, että avioliitto on kaksinapainen rakenne. Tavallaanhan se on totta, mutta onko tämä johtopäätös, jonka saavuttamiseen tarvitaan välttämättä tuhat sivua?5 (5. Louis Hay, keskustelu tekijän kanssa.)”
(François Dosse: Strukturalismin historia I, Tutkijaliitto, suom.Anna Helle, 259.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti