Kuva ja sana | Word as Image: helmikuuta 2019

"Yhdessa me sen teemme", lupaa YIT (Yleinen Insinööritoimisto), jonka betonsiat nauttivat lumesta työväentalo Ruplan takana Kuopiossa.

Pieniä, rauhallisia keitaita kaupungissa on vähän, mutta kuitenkin: kirjasto, puistot, ylimääräiset toripöydät ja entisen Anttilan tai Finnjetin ˗ nykyisen K-supermarketin ˗ alakerran penkit.

Parempi varata kortti tai kolikkoja, mikäli mietiskelet eli mielit pysähtyä jossain toisaalla kaupungissa; joka neliö cityssä on velkaa, markkinatilaa, josta joku maksaa vuokraa.

Niinpä oli ihmeellistä tavata uusi keidas työväentalo Ruplan takana. Ehdin jo miettiä, halusivatko vasemmistoliittolaiset tarjota kovasti verotetulle autokansalle kapitalistilta tippuneita rippusia, ennen kuin ränsistymään päässyt Rupla puretaan.

Seinästä myönnettiin jopa sähköä kovimmilla pakkasilla.

Autokeitaan nautinnoista pääsi nauttimaan viidestä kymmeneen aikamme kamelia. Kärrit vaihtuivat eikä käräjiä käyty ˗ tai ainakin vähemmän kuin virallisen kaupunkipysäköinnin puolella. Hyviä suunnitelmia esitettiin, mutta asiakkaat käsittivät ne niin, että tässä kylässä muutaman sadan tuhannen euron takia jokaista autonsa parkkeeraajaa on tarkoitus mieluummin rangaista kuin palvella.

Keitaan lopun aikoja eletään aavistin tavatessani miehen oikealla asialla. Nostellessani peräkontista kalareppua mies sanoi:

”Mitä nämä autot täällä tekevät. Tämä on YIT:n omaisuutta!”

Eikä valkoinen, keski-ikäinen heterosavolainen puhunut missään körttiläisessä armonhengessä, vaan pikkuvirkamiehen byrokraattisella innolla ja äänenpainoilla.

Seuraavaksi keitaan suulle ilmestyivätkin betonisiat. Ja pian puoli vuotta piha on ollut autio ja tyhjä. Kuopiossa oli jälleen otettu ”askelia vihamielisen suunnittelun suuntaan”, kuten kulttuuritoimittaja Eeva Lankolainen kirjoitti koomisista yhden hengen tuoleista, joita on noussut uuteen kävelykeskustaan perinteisten penkkien tilalle:

”– oletettavasti siksi, ettei kukaan leiriytyisi istuimelleen. Jos penkit vaihdetaan sinkkuistuimiin, jää moni ajatus vaihtamatta ja ehkä muutama rakkaussuhdekin solmimatta. Siinä kun istua törötät selkä suorana ypöyksin – tai huutelet lenkkikaverille muutaman metrin päähän.” (SS3.2.2019)

Inhimillisen ihmisen näköisen ja kokoisen kaupungin rakentamisessa ”suurimpia esteitä ovat mielen esteet”, kuten Lankolainen kirjoitti. Entä jos YIT ("Together we can do it | YITGroup.Com") olisi toiminut toisin? Tai niin kuin Anttilan K-supermarket: istukaa ja ihmetelkää, olkaa hyvä. Nauttikaa kaupunkielostanne, kyllä te joskus kassankin kautta pyörähdätte.

Tai kyltti, mainos ellei peräti taiteilijalta tilattu muraali betoniseinässä julistaisi:

YIT ˗ tilaa teille.