Oli ihana päivä.
Semmoisia päiviä on ainoastaan
kuin ilmat ovat
pitkäksi asettuneet. Aamusta ani
varhaisesta taivas kirkas; aamurusko ei lieskota
tulipalona, hennosti se vain levitteleikse kuni poskella
puna. Aurinko ei ole hehkuva tulikuuma, kuten aikana
kuivain poutain, eikä himmeän-punainen niin kuin
myrskyn edellä, vaan kirkas ja ystävällisesti säteilevä.
varhaisesta taivas kirkas; aamurusko ei lieskota
tulipalona, hennosti se vain levitteleikse kuni poskella
puna. Aurinko ei ole hehkuva tulikuuma, kuten aikana
kuivain poutain, eikä himmeän-punainen niin kuin
myrskyn edellä, vaan kirkas ja ystävällisesti säteilevä.
Tyynesti se kohoilee
alta kapean ja pitkän pilven
raikkaana kirkastun vaipuu sen punasinervän sumuhun.
Leveäksi venyneen pilven ylimmäisellä reunalla välähtää
nyt kimaltelevia hesuja; niitten loisto kuin ta'otun hopean...
Vaan kas! jälleen ampuivat ilmaan säihkyilevät säteet
ja iloisna ylevänä lennähdellen, kohoilee uljas päivän sini.
Puolenpäivän aikana ilmaantuu tavallisesti koko joukko
pyöreitä, kaukaisia pilvenhattaroita, kellahtavan harmaita,
raikkaana kirkastun vaipuu sen punasinervän sumuhun.
Leveäksi venyneen pilven ylimmäisellä reunalla välähtää
nyt kimaltelevia hesuja; niitten loisto kuin ta'otun hopean...
Vaan kas! jälleen ampuivat ilmaan säihkyilevät säteet
ja iloisna ylevänä lennähdellen, kohoilee uljas päivän sini.
Puolenpäivän aikana ilmaantuu tavallisesti koko joukko
pyöreitä, kaukaisia pilvenhattaroita, kellahtavan harmaita,
hentoine, valkoisine
reunoineen. Ne ovat melkein
liikahtamatta kuni saaret keskellä äärettömiin tulvinutta
virtaa, joka kietoo syvälle läpinäkyvillä, sinervillä käsi-
varsillaan. Kauempana, taivaanrannassa ne liittyvät
ryhmäytyvät; taivaan kantta ei heidän välitsensä näy
mutta itse he yhä sinerviä kuin taivas; lämpöä ja valoa
heistä hehkumalla hehkuu. Taivaanranta on ylt'ympärillä
liikahtamatta kuni saaret keskellä äärettömiin tulvinutta
virtaa, joka kietoo syvälle läpinäkyvillä, sinervillä käsi-
varsillaan. Kauempana, taivaanrannassa ne liittyvät
ryhmäytyvät; taivaan kantta ei heidän välitsensä näy
mutta itse he yhä sinerviä kuin taivas; lämpöä ja valoa
heistä hehkumalla hehkuu. Taivaanranta on ylt'ympärillä
samanlainen,
muuttumatta keveä, sinervän punainen.
Ei synkkene, ei sakene missään pilvi; siellä täällä
vain siintää ylhäältä alas kulkeva sinervä raita:
siellä vienosti vihmoo. Illaksi nämä hattarat haihtuvat;
viimeiset niistä, mustanpuhuvat ja epämääräiset
Ei synkkene, ei sakene missään pilvi; siellä täällä
vain siintää ylhäältä alas kulkeva sinervä raita:
siellä vienosti vihmoo. Illaksi nämä hattarat haihtuvat;
viimeiset niistä, mustanpuhuvat ja epämääräiset
ruusuisena savuna
asettuvat laskeutuvan auringon eteen.
Siinä kohdassa, mihin meni mailleen, yhtä tyynesti
kuin oli noussutkin, siinä ei enää kauan viivy purppurainen
valo yli hämärtyneen maan vaan hiljaa vilkkuen kuin
varovasti kannettu kynttilä, syttyy siinä illan tähti.
Semmoisina päivinä ovat kaikki värit lievenneitä;
Siinä kohdassa, mihin meni mailleen, yhtä tyynesti
kuin oli noussutkin, siinä ei enää kauan viivy purppurainen
valo yli hämärtyneen maan vaan hiljaa vilkkuen kuin
varovasti kannettu kynttilä, syttyy siinä illan tähti.
Semmoisina päivinä ovat kaikki värit lievenneitä;
kirkkaita ne ovat, vaan
eivät räikeitä; omituinen
liikuttava nöyryys asuu kaikkialla. Semmoisina päivinä
kuiva ja puhdas ilma tulee marunalta, leikatulta rukiilta
ja tattarilta: ei enää puutu kuin hetki puoleen-yöhön
eikä tunnu vieläkään kosteutta. Semmoista ilmaatoivoo maanmies elonkorjuun ajaksi.
liikuttava nöyryys asuu kaikkialla. Semmoisina päivinä
kuiva ja puhdas ilma tulee marunalta, leikatulta rukiilta
ja tattarilta: ei enää puutu kuin hetki puoleen-yöhön
eikä tunnu vieläkään kosteutta. Semmoista ilmaatoivoo maanmies elonkorjuun ajaksi.
Onpas hieno! :)
VastaaPoistaKiitos, kiitos
VastaaPoistaja pääkiitos tietysti Turgenjevin
Metsämiehen muistelmien ensimmäiselle suomennokselle.