 |
| Pekka Kauhanen: Oksapoika, 2014. |
Puolet puusta kasvaa
maan alla. Niin myös kuusen sienet ja rihmastot
siementävät alisessa uutta käpyä.
 |
| Kuopio 2016. |
Kun jalkojeni alla
eletään lisäksi aikaa ‒
jatkuvasti vähemmän maan päällä.
Siihen aikaan, muistatteko:
torin laidalla häikäistynyt
otsa kasvatti oksan kuin pakoputken
Oksapojan ohimoon. Ihme
patti, aitoa pronssia vai
kulta-ajan muisto vain? Kävelykadun
kansa jatkoi vastaamatta
siinä ajassa ei juuri ehtinyt kasvattaa ajatusta.
Ehkä sitten jos korvesta karannut poikakulta
varastetaan tai työllistyy
parkkipirkoksi torin alle?
Sitä ennen vaaralliset oksat vaativat kylttiä
yhtä tylyä kuin Lintujen ruokkiminen kielletty
lasten leikkien varalta Maljapuron puistoissa.
Kun alueella osataan
pelätä taivaan lintua, milloin maata
maalaisia, kuusta tai muuta yhtä arvaamatonta
massamuuttajaa. Ihan pian,
kohta vain Mualimannapa muuttujaluettelossa.
Kuka nyt pysähtyy kuusen varjoon, näkee
silti joulutähden.
Ja yhä maan pinnalla
virtaavat jäätyvät meren osat: tihku, sumu, sohjo, kura
jää ja järvi. Mutta miten iso pussi
riisiä, kuinka paljon kanelia
tarvittaisiin, että
puhtaasta Kallavedestä saadaan puuroa jouluksi?
Talvivaara, yksi paperitehdas riittää
meille lahjaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti