"Kultainen legenda" | A Newspaperpoem (41)

Kustantaja JK Ihalainen painaa painopeltiä.

Se mikä jäi sanomatta -kokoelman
kustantaja JK Ihalainen ja kustannus-
toimittaja Karri Kokko.

Siuronkosken Paino.

Palladiumin painokone painaa
Siuronkosken voimalla.

Kokoelman kannet mietittiin
ja viimeisteltiin painossa.

Arkkitehti ja maalari kirjoitti runoja, käänsi kirjoja, harrasti sosialismia ja seinäverhoja, valmisti huonekaluja, painoi tapetteja puuvillaa ja liinaa. Kaikkien alojen taideteollisuudesta ei ollut pitkä matka monistamiseen. Painotöihin hän heittäytyi 55 vuoden iässä ja tällä alalla hän seitsemänä viime vuotenaan ehti tehdä pysyvän jäljen. Hän otti esikuvansa 1400-luvulta erityisesti kiintyen antikvaan. Klassilliset kirjaimet edessään hän piirsi uusia tyyppejä patriiseiksi, joita tutkittiin perusteellisesti toveriseurassa. Lopullisen muodon leikkasi teräkseen ammattimies Edward Prince. Kun kaikki oli selvää, mikä tapahtui täsmälleen vuoden kuluttua työn aloittamisesta, lyötiin matriisit ja valettiin kirjakkeet. Niille annettiin nimi Kultainen kirjake. Golden Typellä painatus tapahtui siten kuin se oli tehty inkunaabelien aikaan siis käsin. Kirjapainon tarpeisiin toimitti eräs tehdas erinomaista käsintehtyä paperia ja saksalainen yritys valmisti mustetta juuri samalla tavoin ja samoista puhtaista aineksista kuin vanhoina aikoina. Niitä tavoitellessaan hän unohti jonkun kerran kirjan alkuperäisen tarkoituksen. Liikanaisesta yrityksestä huolimatta hänen suureksi ansiokseen jäi eläviä opetuksia painotaidon perusteista: kirjakkeen kauneus, ladelman eheys, kuvan ja sanan sopusuhta, värin ja painatuksen moitteettomuus sekä bibliofiilipainoksissa ensiluokkainen paperi, joka viime vuosina oli saanut ansaitsemansa kohtelun lähinnä taidegrafiikassa ja muutaman runoteoksen sivuilla. ("Kultainen legenda", Se mikä jäi sanomatta. Sanomalehtirunoja, Palladium 2016, 54)