Vuoden 2014 lukuelämykset | Savon Sanomat

Savon Sanomat 10.12.2014, 17.

Väli-Suomen lehtien kriitikot listasivat kirja-arvosteluista vastaavan Risto Löfin pyynnöstä, mitkä teokset painuivat mieleen vuoden 2014 sadosta. 

Vuoden lukuelämyksiäni olivat:

Kari Aronpuron kokoelma pelkkää barnumia (ntamo) ei ole runolätkä, vaan jykevä teos siitä ilosta, mitä kaikkea runo voi olla ja runous tulee olemaan, kääntyivätpä kapitalismin suhdanteet ja kirjanpainajien peukalot alas taikka ylös.

Thomas Bernhardin Palkintopuhetta (Teos) on sopivan ohut työnnettäväksi kurkusta alas raadilta, joka kuvittelee palkitsevansa muita kuin itseään, ja varsinkin niiltä, jotka kuvittelevat listakirjoja lukemalla tietävänsä, mitä muiden pitää lukea. Itsekeskeisyydessään täydellisen kirjailijan neuvoista voi ottaa vaarin myös palkittu hankkimalla voittorahoilla mahdollisimman kauniin urheiluauton.

Matti Kuusen elämäkerta Sanottu. Tehty (Siltala) on Tellervo Krogeruksen huolellista työtä, jossa tutkija ei mestaroi, vaan antaa mestarin puhua. Puheita Kuusesta virtasikin solkenaan, kuten myös ideoita ja teoksia, joiden kestävyyden SKS mittasi väärin hylkäämällä elämäkerran käsikirjoituksen.

Erkki Vettenniemen Suomalaisen kestävyysjuoksun historia (SKS) kokoaa ensimmäisen kerran huippu-urheilumme komeimman kaaren samojen kansien väliin. Juoksuhistoria alkaa ja loppuu Kuopion Väinälänniemelle. Toinen uutinen on että Suomea ei juossut maailmankartalle Hannes vaan Viljami Kolehmainen.

Mo Yanin satiiriin Viinamaa (Otava) verrattuna Juutas Käkriäisen pontikan tiputtelut Putkinotkossa ovat pientä pilkkaa herroille ja valtiovallalle. Eikä Kiinassa vain viinan varassa elävä maa riitä, vaan nobelistin Viinamaassa syödään poikalapsia, kuten Jonathan Swiftin Vaatimattomassa ehdotuksessa, joka estäisi Irlannin lapsia olemasta taakaksi vanhemmilleen ja maalleen.

PS

Kaksi kirjaa, jotka vaikuttavat mieleenjääviltä vuodelta 2014, on vielä työpöydällä luvun alla: Agneta Rahikaisen elämäkerrassa Edith, runoilijan elämä ja myytti (Schildtst & Söderströms) on enemmän uutta tietoa Södergranista jo ensimmäisen sadan sivun perusteella kuin vaikkapa Minna Maijalan Canth-elämäkerrassa.

Jyrki Kallion suomentama ja toimittama Mestari Kongin keskustelut(Gaudeamus) näyttää hyvältä ja perusteelliselta tietoteokselta, joka ohjaa kungufutselaisuuden ajan huomaavaisuuden ja kohteliaisuuden kunnioitukseen.