"Haastateltuani Jouni Tossavaista, hän sanoo ihmettelevänsä
tamperelaisen Aamulehden kiinnostusta
savolaista kirjailijaa kohtaan. Kun pähkäilen, mitä kummallista siinä nyt on,
Tossavainen kaivaa laukustaan paperin. Tekstissä puhutaan taiteen rahoituksesta
ja sen epätasaisesta alueellisesta jakautumisesta.
Aamulehti 13.7.2014. Kuva: Sari Sirkiä. |
Lausunnon luettuani lupaan, että juttu pannaan haastattelun oheen lehteen. Tossavaisen mielipide kun on kiinnostava myös pirkanmaalaisesta näkökulmasta. Tossavainen on itse toiminut useissa kulttuurialan luottamustehtävissä kuten aiemmin muun muassa Suomen arvostelijain liitossa ja tällä hetkellä Suomen kirjailijaliiton johtokunnassa.
Näin Tossavainen kirjoittaa:
”Taiteen edistämiskeskuksessa vuoteen 2016 istuvan taideneuvoston yhdeksästä jäsenestä yksikään ei edusta itäistä Suomea.
Kun edistämiskeskus pyytää parhaillaan jäsenehdokkaita valtion ja alueellisiin taidetoimikuntiin, jotka taideneuvosto nimittää, otan valtion kirjallisuustoimikunnan apurahojen jaon esimerkiksi siitä, mitä toimikuntien alueellinen edustavuus voi merkitä.
Kun yhdeksästä jäsenestä neljä on Helsingin seudulta, lienee luonnollista, että enemmistö rahoista jaetaan Helsingin seudulle, joten en puutu tähän perinteeseen.
Uutiselta näyttää, kun Tampereen seudulta jäsenistä on kaksi ja Jyväskylästä kaksi, niin Hämeen puolen kirjailijat saivat vuonna 2014 peräti 17 apurahavuotta ja Jyväskylässä asuvat 6 vuotta.
Samassa jaossa koko itäinen Suomi, jonka edustus puuttuu toimikunnasta, sai vain 4,5 vuotta, mikäli porvoolainen kirjailija lasketaan Päijänteen itäpuoleen eikä Helsingin seutuun. Jos taas porvoolainen ei ole itäsuomalainen, niin toiselle puolelle Suomesta myönnettiin vain 1,5 vuotta rahoitusta.
Vuosina 2013 vastaavat luvut olivat: Tampere 17, Jyväskylä 6,5 ja toinen puoli Suomea 6 vuotta (Esko-Pekka Tiitisen 5-vuotinen taiteilijaprofessuuri). Ja vielä ikävämmältä näyttää edellisen toimikunnan vuoden 2012 jako: Tampere 14,5, Jyväskylä 7 ja Itä-Suomi 1,5 vuotta.
Tämä ei ole enää sattumaa, vaan kun hämäläiset vievät, niin savolaiset vikisevät. Eikä vaasalainen kirjallisuustoimikunnan jäsen tule apuun, kun Jyväskylä vastaa enempää kuin puolet Suomesta.
Taiteen edistämiskeskuksen johtaja Minna Sirnö(vas.) on kotoisin Tampereelta ja kulttuuri- ja asuntoministeri Pia Viitanen (sd.) edustaa Pirkanmaan vaalipiiriä.”
(Erik Ahonen: "Savolainen Hannes hymyilee", Aamulehti 13.7.2014, B 26-29. Kommentin pääjuttu löytyy täältä.)
Jako on edunvalvontaa
Opetus- ja kulttuuriministeriö julkisti
muutama päivä sitten tiedot valtion uusista taiteilijaeläkkeistä. Elinikäinen
toimeentulon turva taattiin nyt 59 ikääntyneelle taiteentekijälle.
Julkisuudessa monet eläkettä hakeneet
purnasivat kovaan ääneen, kun 1300 euron kuukausieläke ei vieläkään osunut
kohdalle. Monelle tunnetulle hakijalle esteen muodostavat kuitenkin muut tulot.
Jos taiteilija tienaa kansaneläkkeen lisäksi yli 2600 euroa kuukaudessa, hän ei
voi saada taiteilijaeläkettä.
Taiteen ammattilaisten suurelle
joukolle ongelma ei ole tulojen suuruus vaan niiden vähäisyys. Monien
selvitysten mukaan taiteilijoiden toimeentulo on edelleen hataraa ja
työeläkekertymä mitätön. Siksi taiteilijaeläkejärjestelmää tarvitaan vielä
pitkään.
Eläkkeiden jako on tuskin koskaan
kaikille oikeudenmukainen. Se perustuu hakemuksiin ja harkintaan. Todellista
päätösvaltaa käyttävät valtion taidetoimikunnat ja niiden lausunnon perusteella
esityksen ministeriölle tekevä Taiteen edistämiskeskus.
Tänä vuonna myönteisen eläkepäätöksen
sai 12 prosenttia hakijoista. Joukkoon ei mahtunut yhtään pohjoissavolaista.
Syynä on yksinkertaisesti se, etteivät täkäläiset hakijat menestyneet
taidetoimikuntien rankkauksessa. Edunvalvonta epäonnistui.