Junailin koko päivän. Työt vain lisääntyivät
kun Savon radalla kertasin teosta Kukkivan
roudan rautatiet. Sinkkiä puikkelehti puiden
välissä; ihmeellinen tuo järven voima, silmä
joka kerää vettä itkemättä. Kesät talvet kylmää
kyytiä, siksi porukoiden päätä paleltaa: pipo
päässä pihalla ja sisätiloissa niin tytöillä kuin
miehellä joka juontaa irtisanomistilastoa. Pian
on miinusta kaksikymmentäviisi. Silti verkko-
avantoa sytiessä tulee lämmin, vaikka istuu
ravintolavaunussa. Tuura ja kala meinaa kala-
tuuria sanon humpailematta toisin kuin globaali
keli, taifuunit ja muut liikenteen jälkijäristykset.
Ja ihan kohta Kallavedellä nähdään niin iso että
ei mahdu yhdestä reiästä eikä tule toisesta valeh-
telematta: järvikuha jäällä valaisee metsän seinän.
(Sunnuntaisuomalainen 24.11.2013)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti