sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Alma Aluemedia osti Otso Kantokorven sielun

Suomen arvostelijain liiton jäsen ja Kritiikin uutisten pitkäaikainen päätoimittaja Otso Kantokorpi teki sitten sen, mitä SARV:n hallituksessa ja lehdesssään pitkään vastusti: myi sielunsa ja allekirjoitti sopimuksen: 

"Myin sitten sieluni Alma Aluemedialle. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että juttuni saattaa ilmestyä Aamulehden lisäksi jopa neljässä maakuntalehdessä: Satakunnan Kansa, Lapin Kansa, Pohjolan Sanomat ja Kainuun Sanomat. Lisäksi mukana ovat Ilkka ja Pohjalainen, jotka tekivät Alman kanssa vähän aikaa sitten yhteistyösopimuksen."

"Ja miksi nimitän tätä 'sieluni myymiseksi'? Siksi, että tällainen umpikapitalismiin liittyvä median keskittyminen on minusta vastenmielistä muun muassa kaventaessaan sanomista ja keskustelua. Suostumalla tällaiseen vien myös leipää kollegoideni suusta. Eikä se muuten tuota lisää liksaakaan, sillä mediatalojen free-sopimukset ovat nykyään tosi raakoja."

Näin Kantokorpi blogissaan Alaston kriitikko, joka löytyy täältä.  

Tällaista juttua tehtiin Kantokorven kanssa silloin, kun periaatteista vielä keskusteltiin. Nyt ei muuta kun allekirjoittamaan Väli-Suomen lehtien yhteistä kriitikkosopimusta, mikäli haluan kirjoittaa kirja-arvosteluja Kuopiossa.

Niins SARV:n kuin Journalistiliiton suositus on edelleen se, että ei pitäsi allekirjoittaa, mutta käytännössä sielunsa myyminen on yleensä ainoa edellytys töiden jatkumiselle:


http://www.freet.fi/uutiset/artikkeli/1123/


Yksi uusi mahdollisuus niille, joita media mahdollisesti houkuttelee linkittämään blogejaan verkkosivustoille, on tehdä blogisopimus. Journalistiliiton sopimusluonnos löytyy tästä linkistä:

http://www.freet.fi/sopimukset/blog/

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Vuoden 2012 paras runokirja | Recommendations

Yleisradion Tanssiva karhu -runopalkinnon ehdokkaista My Lindelöf, Veera Antsalo, J. K. Ihalainen, Maria Matinmikko ja oik. Heli Slunga vieressään Kääntäjäkarhu Jukka Mallinen.
"Valkoinen on hienovireisesti suggestiivinen 
sarja peräkkäisiä, päällekkäisiä, toisensa läpäiseviä tiloja. Sen kauneus on sekä konkreettisuutta ja analyyttisyyttä
Leevi Lehto ja Maria Matinmikko.
että pyrkimystä kielelliseen vaistoelämään, jossa lauseet liikehtivät vapaina mutta vailla tympeää mielivaltaisuutta.

Valkoisen tekstifragmenttien unenomainen logiikka on tuttua mutta ikään kuin unohtunutta yhteiskieltä; lukija seuraa näkyjä, jotka herättävät henkiin syvempiä 
impulsseja ja kerrostumia. Valkoisuus ja sen assosiaatiot toimivat teoksen nimeä myöten johtomotiivityyppisenä 
elementtinä. Tekstin asemointistrategia 
kirjan sivuilla sekä teoksen puhujien ja puhetilanteiden herkeämätön läsnäolo muodostavat yhdessä johtomotiivielementin
kanssa jännittävän, laajan pinnan, kuin 
kollektiivisen kokemusvaraston.

Matinmikon esikoisteos pyrkii kirkkauteen ja notkeuteen hyvin kunnianhimoisesti ja tässä tavoitteessa editointityö 

olisi suureksi tueksi nuorelle kirjailijalle. Valkoinen on taideteos. 
Se ei turvaudu perinteisiin odotuksiin vastaamiseen eikä muuhun viihdyttämiseen. Päinvastoin se nostaa esiin tärkeitä kokemuksia: mitä tämä on, mitä nyt tapahtuu. Hyvin harva kirja saa lukijan kysymään ja ihmettelemään. Maria Matinmikon ehdotus runoteokseksi ilmentää syvää 
luottamusta sekä lukijaan että mielikuvitukseen. Juuri tämä luottamus saa Valkoisen säkenöimään."
(Tanssiva karhu -raati: Sinikka Vuola, Minna Joenniemi, Marit Lindqvist ja Tarleena Sammalkorpi Pasilassa 15.1.2013)

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Uutispuuro | A Newspaperpoem (18)













Joskus on oikaistava selkä, katsottava totuutta
silmiin suoraan ilman säkeenylitystä tai muuta
kaksoismerkitystä. Tammikuun alku on hyvä
hetki, ja kerta se on ensimmäinenkin. Peilistä
näen: runoilu ei kannata. Yhtä vähän tois-
temme paitoja pesemällä pysymme hengissä,
vaikka paita tuoksuisi paremmalta. Runous ja
tuoksu kuuluvat oleiluyhteiskuntaan, jossa hiki
ei jalostu vientituotteeksi. Kannattaako rukous?
Pysynkö pinnalla, jos sanon: Anna minulle vielä
tämä vuosi, joka hetki hyvä päivä. Uskon upot-
taessa keitän uutispuuroa, ripottelen ruisjauhoja
kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen samalla
koko ajan hämmentäen: 2 l vettä, 2 tl suolaa ja
5 dl riihikuivaaa ruista ranteesta. Sivua kääntä-
en uutisrunoilijan uutishuttu hautuu kypsäksi.

(Sunnuntaisuomalainen 13.1.2013)