Syysunelmia | A Newspaperpoem (13)

Marjapaikka kasvaa ajasta,

     puolukasta parasta aikaa.

Kesä meni suppuun

     kuin lakka suuhun:

muutama siemen hampaissa

     koko talvi käsillä.

Otan ja kaadun kalpeaksi

     lätäköksi kun en saa poimituksi

sitä mikä jäi sanomatta

     ennen kuin järvi jäätyy:

Aurinkosi kanssa oli niin kevyt
      kävellä pimeyttä kohti, hiljalleen

hävitä kuten hapero
     hämärtyvässä metsässä.

(Sunnuntaisuomalainen 30.9.2012)