Ensimmäinen Gösta Knutssonin (1908-1973) Pekka Töpöhäntä ilmestyi Ruotsissa
vuonna 1939. Kissasatu suomennettiin jo 1943, joten hännättömälle Pekalle on
kertynyt ystäviä ainakin kolmessa sukupolvessa. Kaikkien näiden polvien
edustajia osallistui myös Kuopion kaupunginteatterin Pekka Töpöhännän ensi-iltaan.
Mummot ja papat
vaikenivat viisaasti, keskipolven edusmiehenä kehräsin muutamaan otteeseen ja
varsinainen kohderyhmä esitti jopa välinaukaisuja. Tosin vieressäni istuneet
noin kuusivuotiaat tytöt eivät irronneet penkistään, saati että olisivat
innostuneet tuuletuksiin.
Väliajalla tyttöjä ehkä
hieman vanhempi poika mainitsi Monnin, kun jotain piti sanoa elämänsä toisesta
teatterireissusta. Ennen puoliaikaa Karri
Lämpsän Monni ottikin ne toiset välitaputukset tarttuvalla pahislaulullaan.
Ensimmäiset peukut nousivat kuitenkin Kanalle.
Lyhytkaulaiselta strutsilta
näyttänyt Kana pisteli puujaloilla pitkin lavaa tuskissaan, kunnes löysi
munintapaikan jättitohvelista. Se oli hauskaa, vaikka munalla ei sitten tehty
mitään. Siinä se Pekka vaan seisoi muna kädessä, kun Kana varasti shown.
Ja näin sankari Pekalle
kävi pitkin näytelmää. Päähenkilö kalpeni Kanaa, Arkadian Ullaa ja Punahilkkaa
näytelleen Henna Haverisen rinnalla,
vaikka hyvän Pekan olisi pitänyt olla se pahan Monnin vastavoima. Siihen Antti Launosen voimat eivät riittäneet.
Paikoitellen
kanamaisestikin Ullansa tulkinneesta Haverisesta voi todeta saman kuin kirjailija
Knutsson Pekka Töpöhäntä teatterissa -kirjansa
ainoassa arvostelijan repliikissä: "Maija oli todella hyvin suloinen
Punahilkkana."
 |
| Tekstiä tekstistä. |
Teatteria teatterissa,
kuten kuulussa Hamletin III näytöksen
kohtauksessa, luulisi ohjaajan kissanpäiviksi tai ainakin -hetkeksi. Kattia
kanssa, kuudessa minuutissa luettu iltasatu Pekka
Töpöhäntä teatterissa on sadukkaampi
kokemus kuin ohjaaja Jari Ålanderin
versio Kissateatterin Punahilkasta
näytelmässä Pekka Töpöhäntä.
Vain maukaisun verran kissaryhmä
heilahti siihen malliin kuin Kalle
Holmbergin muinaisissa joukkoliikkeissä. Kohtauksen huippu, Pekan
teatteri-illuusion rikkominen, juostiin läpi ja Monnin loppurankaisu saattoi
jostakusta tuntua jopa palkinnolta, kun kolli poistui Punahilkan näyttämöltä silakat kainalossa.
Keveämpiä, satumaisten
hetkien aavistuksia sain aina, kun Mika
Paasivaaran sovittama musiikki liikutti, rytmitti ja laulatti kissaryhmää.
Hetkensä löysivät näin myös Monnin räppärikaverit Pulla (Lina Patrikainen) sekä Pilli (Mikko
Paananen), ja varsinkin Ari-Kyösti
Sepon nyrkkeilevän Bulldogin rähinä upposi teatterin "vaativimpiin katsojiin".
(Tätä samaa sanonnan henkeähän on eduskuntakin pullollaan, kun päästään kehrämään lapsiperheiden hyvinvoinnista.)
Kissan nahkan voi nylkeä monella tavalla, joten sähisen
vielä Metsäkulman navettakissasta. Kissojen pikkukaupungissa vierailevasta Murresta
Tarmo Valkonen väänsi sitä savolaishuumoria,
jonka voisi upottaa torimonttuun niin, että se pysyisi siellä eikä pomppaisi
seuraaviin tv-uutisiin silloin, kun valtakunnan toimittaja haluaa välittää
kansamme syvimpiä tuntoja.
Sari
Harjun näyttelemä Rauha taas teki sen, mikä kissaemon
pitääkin huolehtiessaan poikasistaan. Paitsi hännättömästä Pekasta, tässä kissayhteisössä pidettiin lopulta
huolta myös pihan ikävimmistä valittajista. Ja kun loppukiitosten ja
-kumarrusten paikka tuli, muistin miten vähän etunäyttämön mahdollisuuksia oli
käytetty molemmilla puolillani istuneiden tyttöjen iloksi.
Pihalla kissat ovat
mourullaan maaliskuussa, mutta kissateatterissa ei juhlittu kevättä. Pekka
Valkeasuon lavastuksessa harmaat kiviseinät kuvasivat kyllä osuvasti
puutalotonta Kuopiota. Näytelmän lopussa yllätti vielä takatalvi. Hiutaleiden
leijaillessa pelotti jo, ettei kesää tulekaan.
Kuopion
kaupunginteatteri: Pekka Töpöhäntä.
Ensi-ilta 28.3. Ohjaus Jari Ålander, dramatisointi Helena Anttonen, lavastus
Pentti Valkeasuo, puvut Taina Natunen, musiikin sovitus Mika Paasivaara,
rooleissa Sari Harju, Henna Haverinen,
Tommi Kekarainen, Antti Launonen, Karri Lämpsä, Mikko Paananen, Lina
Patrikainen, Ari-Kyösti Seppo ja Tarmo Valkonen.
(Savon Sanomat: "Kissateatterissa ei juhlittu. Pekka Töpöhännän
"Maija oli todella hyvin suloinen Punahilkka" Kuopiossakin"30.3.2012)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti