Äärioikeistolaisen Timo Soinin ja hänen puolueensa taidekäsityksen pohjalta on jo löydetty kaikuja 1930-luvun Saksan puhdistuksista.
Perimmiltään Soinin isänmaallisen retoriikan taustalla on sama ideologia, joka vaatii puhdasta suomen kieltä ja yhtä puhdasta mieltä. Näin Soini on vallannut sen puolueen paikan, jota Kari Suomalainen kuvasi piirroksissaan lihavana, liperikaulaisena kypäräpäänä.
Filosofi Tere Vadén kirjoittaa Martin Heideggerin ja Volter Kilven puhtaan kielen vaatimuksista niin, että teoriaa on helppo soveltaa Soinin puheisiin, jotka toivottavasti eivät koskaan muutu käytännöksi.
"Heidegger (Martin) ja Kilpi (Volter) päätyvät etsimään ajattelun paikallisuuden ja voimakkuuden, uudelleenajattelun mahdollisuutta kielen riittävän puhtaasta juurruttamisesta. Heideggerin kohdalla tavoitteena on autenttinen peruskokemus esimerkiksi tekniikasta; miten peruskokemus voidaan saksassa uudelleenkokea. Tällöin kielen epäpuhtaudet – sen sekoittuneisuus, kerroksellisuus, heterogeenisyys, mistä kaikesta suomi tarjoaa loistavan esimerkin – ovat ongelma. Epäpuhtauksista täytyy päästä eroon, koska ne estävät kielikokemuksen voimakkuuden ja aitouden, sen alkuperäisyyden. Das Manin kieli peittää autenttisen kokemuksen julkealla hajullaan.
Sekä Kilven että Heideggerin pitää pyrkiä puhdistamaan kieltään aineksista, jotka ovat ikään kuin epäperäisiä; koska suuri osa kieltä on tiellä, he ryhtyvät luomaan uutta kieltä. Heidegger ei käytä uusia sanoja vain, jotta ymmärtäisimme hänet oikein. Hän haluaa käyttää sanojaan, jotta hän kokisi ongelmat oikein tai että me kokisimme ongelmat oikein ajatellessamme noilla sanoilla. Heideggerilaisessa paikallisuudessa kieli täytyy puhdistaa, siitä täytyy tehdä autenttista kieltä, jotta autenttiset kokemukset tavoitetaan.
Autenttisuuden tavoittelu tekee paikallisuuden uudelleen mahdottomaksi. Kuvitellaan, että on olemassa sekoittumaton, ehdottoman vakuuttava kokemus, josta ajattelu nousee. Tämä on sekä Kilven että Heideggerin perusajatus: on olemassa kyseenalaistamattoman autenttisia peruskokemuksia, jotka voidaan uudelleentuottaa riittävän puhtaalla kielellä. Jos vain saamme kaiken metafyysisen kuonan pois kokemuksellisen päältä, niin voimme ajatella uudelleen tavalla, joka on kohdallinen, yhdenmukainen suhteessa peruskokemuksiin.
Autenttisuus, samoin kuin universalismi, edellyttää kokemusten hierarkiaa. Tarkemmin sanottuna Heideggerin ja Kilven näkemys tekee paikallisuudesta sulkeutunutta, vain ”meidän”, autenttisten kustavilaisten tai aitojen saksalaisten asian. Tähän liittyy etuoikeutetun kansakunnan tai jonkin kielen erityisaseman ajatus. Heideggerin ja Kilven tavoin sulkeutunut paikallinen ajattelu on kovin tietoinen pilkuistaan ja tupsukorvistaan, kohtalostaan. Tätä vastoin avoin paikallisuus pesii epäpuhtaudessa, sekoittuneisuudessa, kielen ja mielen sisäisessä yhteismitattomuudessa."
(Tere Vadén: "Mitä on paikallinen ajattelu", niin & näin 1/2004)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti