Haavan istutin pääpuoleen, unipuuksi
kammarin lasin alle. Hangen päältä jänis
puraisi latvan iltapalaksi. Niin tuli
kuin kioskille seuraavanakin talvena.
Luonnollisesti kuritetaan mukavaa puuta
kaikin puolin jatkuvasti. Näin oppii haapa
rumaksi mutta kaunista ääntä minä
kuuntelen. Se uuvuttaa silmät kiinni,
havisee viimeisen ohjeen:
Pitele kaksin käsin karhun kielestä kunnes saapuu apua.
(Metsännenä: "-25 astetta. Naksahtelee", Kustannuskiila 1990, s. 53)
