”Urheiluseura
lasten liikuttajana
on kuin pedofiili
päiväkodin
hoitajana.”
Erkki Vetteniemi
Piikit ja pillerit. Suoraa puhetta dopingista,
Teos 2009, 294 s.
Dopingin kieltäjä ei tiedä, mitä huippu-urheilu on. Urheilu ei ole jaloa kilpaa, vaan sotaa, jossa urheilija osaa laskea voiton hintaan piikkien riskit.
Dopingia ei voiteta virtsatesteillä. Kun emme tiedä tätä, elämme tohtori Erkki Vettenniemen Epäilyn Ajaksi nimeämää kautta. Vasta Epäilyn Ajan jälkeen voimme keskittyä vaikkapa urheilun itsekkyyteen, pedofiliaan, rasismiin ja väkivaltaan dopingin sijasta.
Dopingterrori jatkuu, koska emme ota opiksemme urheilun historiasta, antidopingneuvosto Wadan säännnöistä ja rehellisten lausunnoista.
Historiasta: urheilujutustelun perinteitä noudattaen olympiakisojen isän Pierre de Coubertinin tekstejä ei ole luettu. Syventyminen paljastaisi jalosta kisailusta saarnaajan suvaitsemattomaksi urhoilusälliksi, totaalisen valmennuksen ja ennätysvimman asianajajaksi. Tärkeintä on voitto eikä osanotto.
Wadasta: vuoden 2009 säännöt ovat niin sumeat, että vitamiinipilleri voidaan tulkita dopingiksi. Doping määritellän kolmiportaisesti, kun ”virtsakontrollia oikeutetaan suorityskyvyn kahlitsemisella, urheilijan terveydellä ja urheilun etiikalla”, ja yksikään portaista ei kestä Vettenniemen kirjaimellista luentaa.
Lausunnoista: dopingista tunnustaneiden joukosta Vettenniemi on tainnut unohtaa vain Kaarlo Maaningan, ja sankareita ovat Reijo Ståhlberg, Markku Tuokko, Sami Heiskanen ja Mika Myllylä.
Viidennen sankarin August Kiurun aikaan testejä ei tehty, mutta mustikkasoppaan lisättiin Pervitiniä, amfetamiinia parempaa piristettä. Vuosien 1948—56 huippuhiihtäjän rehellisyys on unohdettu, joten Veikko Hakulisen sankarajastakin elätellään romanttisia kuvitelmia.
Kuulamies Ståhlberg ei kärähtänyt, mutta hän uskalsi sanoa jo vuonna 1977, että on valittava joko hormonit tai tulosten taantuma. Kiekkomies Tuokko kärähti ja vaati Martti Vainion käryn jälkeen 1984 urheilijoita ”hajottamaan nykyisen urheilujohdon, joka on täysmätä”. SM-hiihtäjä Heiskanen taas on sankari, joka vapaaehtoisesti tunnusti epon käytön 2001.
Heeros Myllylä, konna Seppälä
Vettenniemi rakentaa varsinaisen heeroksen Myllylästä Riisutun mestarin (2001) kirjoittajana. Hän tulkitsee mestarin peräti filosofi-hiihtäjäksi ja hänen metodikseen dekonstruktion, mutta sanaakaan ei käytetä Tervanevan testamenttien teeskentelyyn.
Myllylän rehtiyden vastakohtana Vetteniemi halveksii tohtori Jari Ehrnroothia, joka pari maratonia juostuaan alkaa opettaa urheilijalle etiikkaa. Osansa Vettenniemen metodista saa myös Jyväskylän yliopisto, jonka rehtori yritti sensuroida dopingia puolustanutta tutkijaa Kalervo Ilmasta.
Antidopongia palkkatyönään vetävistä eniten isketään Timo Seppälää. Hän oli kehittämässä dopingkelpoista tuotetta alfa-Hicaa, josta Ilta-Sanomien ylempi taho määäräsi Pekka Holopaisen tekemään jutun 25.10.2006.
Tohtorin rohtona on urheilijoiden kapina, vaikka heidät pitäisi siirtää sotaministeri Häkämiehen alaisuuteen, jos urheilun ja valtion liittoa ei saada puretuksi. Pamfletista löytyy nimittäin lause: ”Urheiluseura lasten liikuttajana on kuin pedofiili päiväkodin hoitajana.”
- - -
Erkki Vettenniemi (s. 1966) on historioitsija ja yhteiskuntatieteiden tohtori. Vettenniemen tutkimuksia ovat Suomalaisen urheilun synty (2008), Pohjolan helleenit (2007) ja Joutavan juoksun jäljillä (2005) ja hän on toimittanut kokoelman Piikki lihassa – unelma puhtaasta urheilusta (1998).
Tohtorilla ei ole ”ensimmäistäkään opintosuoritusta tulevaisuudentutkimuksen alalta”, mutta hän ennustaa, että urheilullista maailmanloppua ei tule dopingterrorin päätyttyä: ”...ainoa ennakoitavissa oleva seuraus virtsakontrollin päättymisestä olisi antidopingihmisten työsuhteen sammuminen.” (Piikit ja pillerit, s. 217)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti