Putkassa | On the Duty of Civil Disobedience by Thoreau

Kun pääsee putkaan tutkimaan kansalaisvapauttaan, siinä ei ole kyse mistään thoreaulaisesta vapaudesta valita, vaan vapaasta mielivallasta. Vankilan sivussa tähän asti asunut päätyi kuudeksi tunniksi suljetun oven taakse Kuopiossa ilmeisesti vittuiltuaan portsarille. Nimittäin ”raudoittajaksi” mainitaan nimetön Henrys Pubin portsari poliisi Pasi Heinolta aamutuimaan käsiini saamassa paperissa. Pidättävät poliisit taas olivat Markku Karhinen ja Sami Kämäräinen. Kiinniotto tapahtui ”rikokselta tai häiriökäyttäytymiseltä suojaamiseksi”, ja ”Jouni Tossavainen vastusti portieria eikä suostunut poistumaan ravintolasta”. Ensimmäisellä putkareissullani kuusi tuntia valvottuani ihmettelen, miksi en saanut ilmoittaa kotiini, että en tule kotiin? Siihen verrattuna vyön puuttuminen on pieni juttu, ja kellotaskusta löytyvä kynänpätkä pelastaa loput. Kuopion poliisilaitoksen seinät ovat ystävälliselle mustikalle sävytetyt ja patjat lämpimän auringonkeltaiset, mutta miksi minun 2,4 promilleni takia pitää hätäillä koko perheeni? Poliisi Heino pyytää kysyttäessä ottamaan yhteyttä päällikköönsä. Kuitenkin ensimmäinen ja luotettavin todistaja on nimetön Henkan portsari, jonka sanaa vastaan 2,4 promillea puhaltaneella känniläisellä ei liene sanan sijaa. Tosin hän on saattanut käyttää sitä sanan paikkaa sekä sijaa katsottuaan liian monella tähditetyn elokuvan Revolutionary Roadin ja tavattuaan Parkinsonin tautiin jo vuonna 1999 sairastuneen isäni työnantajan Yhtyneistä Kuvalehdistä. Siitä huolimatta reservin sivarin poskipäihin ilmestyneet ruhjeet peilissä herättävät kysymyksiä runoilijan rauhantahdosta taikka alkoholismin asteesta. Sinä sanoisit varmaan, että antaa olla, minulle tulevat mieleen monet muut sankarit, jotka löytyvät saleilta, urheilukentiltä ja kapakoiden ovilta – ja varsinkin se toivottomuus, kun kukaan ei kuuntele, mutta kamera valvoo katonrajassa.