Muistin ihme | A A

ANNA AHMATOVA

Valitut runot

Toim. ja suom. Marja-Leena Mikkola

Tammi 2008, 254 s.

Marja-Leena Mikkolan edellinen käännösvalikoima klassikko Anna Ahmatovan (1889 – 1966) runoista ilmestyi 1992. Uudessa valikoimassa on mukana useita ennen suomentamattomia runoja ja Requiem-runoelma kokonaisuudessaan.

Mikkolan mukaan ”Ahmatovan runoissa säilyy aina akmeistinen perusote”. Venäjällä akmeismi syntyi vastareaktiona 1900-luvun alun symbolisteille, jotka näkivät todellisen maailman porttina toiseen, ihanteellisempaan olotilaan. Akmeisti taas näkee kaikissa ilmiöissä käsinkosketeltavan sisällön. Akmeistit, kuten Gumiljov, Kuzmin ja Mandelstam, hylkäsivät sellaiset sanat kuin ”rakkaus”, ”suru” ja ”ikävä”, koska ne olivat muuttuneet tyhjiksi vertauskuviksi.

Akmeismin lisäksi muisti ei jätä Ahmatovaa rauhaan. Muistia monet tutkijat pitävätkin hänen pitkän tuotantonsa perustana. Muistiinmerkitsijän roolin 1930-luvulla otettuaan Ahmatovan tehtäväksi tuli palauttaa totuus ja kuvata menneisyyttä ja nykyisyyttä vailla utooppisia ihanteita. Mikkolan sanoin: ”Hän pyrki äärimmäisen tarkkaan epookin kuvaukseen.”

Näin syntyivät säkeet, joita kukaan Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton historiaan perehtyvä ei voi sivuuttaa:

Rukouksessani muistan jokaista,
joka kanssani seisoi jonossa
raa’assa kylmyydessä, kesän paahteessa
punaisen, sokeutuneen muurin juurella.
(Requiem 1935 – 1940.)

Ahmatova eli lähes 50 vuotta Neuvostoliitossa, mutta Mikkola onnistuu kirjoittamaan 55 sivua – sekä esipuheen että runoilijan elämänvaiheet – käyttämättä kertaakaan sanoja bolshevismi, kommunismi tai sosialismi. Lenin sentään muistetaan kerran, Stalin useammin.

(Savon Sanomat 1.5.2008)