Monta puuta on pantu setelipaperiksi, harvempi nostettu seteliin. Tamme-Laurin tammi kasvaa Viron kymmenen kruunun setelissä.Ei välttämättä rahan, vaan jostain muusta syystä Viron isointa puuta lähestyi varovasti.
Noin 700-vuotiasta Tamme-Lauria pidetään 100 vuotta vanhempana kuin Suomen suurinta tammea. Kun Tamme-Laurin rungon ympärysmitta on 831 senttiä, Piikkiön tammi yltää 7,66 metriin. Korkeudessa Urvasten kylän "Ukkosenjumalan puu" voittaa Piikkiön tammen kahdeksalla metrillä.
Maauskon merkiksi Tamme-Laurin oksaan oli sidottu punainen kangassuikale. Toisen uskon merkkinä runkoon oli työnnetty karkkipaperi. Joku oli tuonut myös kukkia puun juureen.
Äkkiä juoppo karjaisi pellon takana tutulla äänellä: "Ratiritiralla."
Yllätys odotti rungon takana. Tai ehkä ensimmäinen yllätys oli tammen eteen tökätty esittelykyltti, jota en löydä yhdessäkään Tamme-Laurin kuvasta.
Kun katse kipitti rungon selkäpuolta, huomasi miten seitsemän miestä vetäneen onton tammen sisään oli valettu tonneittain sementtiä ja tiiliä. Ylhäältä tuijotti tyhjä uunin suu, johon luukku jäi tekemättä. Taivaasta alas asti juoksi ukkosenjohdatin.
Valokuvaaja Taneli Eskolan mainiossa Tammen-Laurin tapauksessa, Musta Taide 2001, uunin suusta puhutaan tuuletusaukkona. Mutta kun kysyy itseltään, miksi epäesteettinen ruostereikä ei näy "Ukkosenjumalan puun" kuvissa, päätyy lähelle sitä, miten me rakennamme kulttuuria ja markkinoimmme luontoa.
Kun Piikkiön tammea ei täytetty sementillä ja tiilillä, se menetti syksyn 1977 myrskyissä suurimman oksan. Siksi Suomen isointa sanotaan nyt torsoksi, joka ei käy kaupaksi.
Kun luonto ei pärjää omillaan, eikö siitä voi päätellä, että esimerkiksi suojellut metsät kannattaa palauttaa talouden piirin. Kun Viron vanhin puu ei pysy pystyssä ilman apua, niin eikö asuteta liito-oravat, tupajumi ja torakka johonkin autioiden kirkonkylien kerrostaloon. Keskittämällä luonto yhteen leiriin, tuotteistamme kulttuuria ilman itikoita ja muita häiriötekijöitä, kuten luonnonsuojelijoita ja Viron maauskoisia, jotka kumminkin vastustivat Euroopan unionia.
Urvasten kylässä tapasin tammen lisäksi muutaman maauskoisen, jotka elvyttävät pitojaan suomalais-ugrilaisista lähteistä. Etelä-Virostakin lähteet kuivuivat niin, että maauskon rippeet piti käydä keräämässä mordvilta ja udmurteilta Uralin juuresta.
Nämä ja monet muut vähemmistöt, jotka yrittävät elää omalla maallaan omilla eväillään, vastustivat unioniin liittymistä. Urvastetta isomman kylän markkinoilla tajuasi, miten pieneen vähemmistöön Võrun maauskoiset kuuluvat. Naapurikylän markkinoilla ihmisen silmistä näki, että Viron EU-äänestys oli yhtä selvä peli kuin Natoon liittyminen. Silmät kiilsivät tavaran perään, niin että mikään ei estä haluamasta lisää. Ja siinä tahtomisessa unionista löytyy auttavaa kättä Kiinaan asti. Toisaalta toivottavasti EU:n vähemistökansojen valtuutettu yrittää puhua järkeä presidentti Medvedeville kesäkuussa ugrien V maailmankongressissa.
Siihen aikaan kun Tammen-Laurin siementä pantiin, saksalaiset käännyttivät nykyisen Latvian ja Viron alueen kansoja kristinuskoon. Liivinmaan kronikasta voi tutkia, miten alkuperäisväestö taipui uuteen yhteiskuntajärjestykseen yli 700 vuotta sitten. Veikkaan, että Tammen-Laurille uskon ja uuden rahauskon voitto maauskosta ei liene uutta.
Otan Tamme-Laurista 31 kuvaa, jotka eivät onnistu. Ehkä paremmin palavan puukuvan löydän Võrun vanhan kirkon ikkunalaudalla nukkuvasta kyntteliköstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti