Jossain maa
näissä päivissä
lähellä kaupunkia,
niin lähellä.
Lehmus kopioi itsensä
asfaltin alle, peruskiveen
muurataan lehtien kartta,
pieni työkalu
mummon linnuille.
Kissa kehrää,
radiossa pitkiä sanoja,
rapisee uunin siemeniä
pieniä rihmastoja
risahtelee
mielihyvän muistiin:
tuttu jo 13
bussi Nirvaan
tuttuja
Metso
Pispalan kirjasto
Pyynikin polut, mänyn
latvojen
pilvet
parhaita paikkoja.
ja jo nyt jo
Tehtaanpiippu heidän muistonsa
lemu.
Ei meillä pysyväistä
kauppanurmikkoa
kun tulevaista etsimme
jokseenkin lukuisa väestö suhteellisen ahtaiden rajojen sisällä.
Enkä millään jättäisi tätä.
Kaupungin ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti