Isossakuusessa | Sitting in My Spruce

Korvessa, puun turvassa syyskuu. Ei tapahdu

mitään, on vaan, joku kärpänen. Joskus

vaisua kolinaa venevalkamasta,

mutta se on hiljaista.

Minä en sano metsässä. Mieluummin vaikka kuusessa, josta suuri osa suomalaista kulttuurin todellisuutta koostuu.

Minä istun Kuusessa kaupungin ulkopuolella. Kuuntelen kaiken keskellä tuulen matalaa huminaa, kaarnan rapinaa, yöllä puuskaista matalasti pientä pensaikossa, kohisevaa ja kahisevaa viiman ääntä.

2.29

Oksat hankaa runkoa vasten. Kovia puuskia. Ritinöitä.

Onko nyt yö vai päivä, ihan sama pihka tuoksuu.

Oksainen puu tuulessa:

mahtava pumppu- ja imulaite. Suuri puu, Isokuusi

halaa suuren sylin ilmaa ja vettä.

Pitkien syidensä takia tätä uhripuuta pidetään kalliina

kuitupuuna, halpana tukkina,

koska oksat ovat rumia silmän reikiä.

(Metsännenä: "Korvessa", s.17)