Metsä on nyt puita, suhteellisen tiheässä suorarivinen puupelto ja aukko, joskus aarniopuisto eli puiden reservaatti. Se on yksi lentokentän turva-alue, musta pinta, joka söi valon niin ettei ihminen löydä ovea tästä maasta.Silti mieli miettii rakoa, koputtaa, etsii tanssikaveria, raapii suorakaiteisiin hakatun omaisuuden nokisia rajalinjoja, joista ei auta tapella. Ne on lukittu päätelaatikkoon, jossa joulukuusi on lisämaksusta hoidettu niin sanottu kartiomainen pyrähdyskappale.
Hyvä isä kuusi selällään valuu nyt vaan norjista taskuista katkotuista sormista tuoretta vahaa tukkia korviin, rakentaa siivet. Näin keinoin sankarituristi saavuttaa taivaan äärettömyyden kiihtyvän tahdin, näyttää metsännenää koko aurinkokunnan suljetun sektorin markkinavoimille.
(Metsännenä: "Metsä on nyt puita", s. 20)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti