Nostan katiskat talviteloille. Samaan aikaan kylvetääntiehen suola ja nastarenkaat.
Kalaa antaa enemmän kuin koko kesänä.
Venettä en käännä. Lunta vastaan käyn vielä pientä viivytystaistelua.
Naapurin isäntä ampui aamulla kaksi koskeloa
villiminkin evääksi, heitti nopeat
myrskyn merkit verkkomökin katolle.
Talvi, airo kirkuu. Kaloille katto Mäntysaari tervehtii.
Kolahtaa kivi. Kiroan vastaan, miksi aina niin kiire
vastatuuleen.
Mela kainalossa paluumatkalla äverias maisema suhisee
katiskassa. Purje se on, nuppineularivi seinällä.
Oliko sitä kalaa kysytään ilman kysymysmerkkiä. Ilman hoppua
vastaan naapurille, että kala näyttelee paremmin vaikka
tunnen, tiedän tämän järven kivet karta kutukolot.
(Metsännenä: "Nostan katiskat", s. 37-38)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti